tuotekehitys

Merkitseekö litium-ioniakut syrjäyttävä paristotekniikka sähköautojen läpimurtoa?

Tohtori John Goodenoughin tutkijatiimi on kehittänyt Texasin yliopistossa uuden edullisen, kevyn ja turvallisen akkutekniikan, joka saattaa lopullisesti mullistaa autoteollisuuden ja siirtää polttomoottorin historiaan. Goodenough on aiemmin keksinyt litium-ioni -akkuratkaisun, jota nykyisin käytetään kaikissa älypuhelimissa ja useimmissa sähköautoissa.

Uuden paristoratkaisun syntyyn on vaikuttanut merkittävästi etenkin portugalilaisen professori Maria Helena Bragan tutkimustyö. Uusi paristo kiinteän aineen fysiikkaan perustuva räjähtämätön, paljon latauksia kestävä ja energiatiheydeltään kolme - kymmenen kertaa litium-ioni -akkuja tehokkaampi. Pariston valmistuksessa käytetään lasia elektrolyytteinä ja alkalimetallisia aineita anodeina. Tämä ei ole mahdollista perinteisissä paristoissa. Alkalimetallisena anodina voidaan käyttää litiumia, natriumia jakaliumia.

Parempien akkujen kehittämiseksi maailmalla on käynnissä kova kilpajuoksu. Sandia Labsin fyysikko Farid El Gabaly tutkimassa litium-rauta-fosfaatti pariston näytettä. Lisää aiheesta  https://goo.gl/VGthgK

Parempien akkujen kehittämiseksi maailmalla on käynnissä kova kilpajuoksu. Sandia Labsin fyysikko Farid El Gabaly tutkimassa litium-rauta-fosfaatti pariston näytettä. Lisää aiheesta https://goo.gl/VGthgK

Natrium ja kalium ovat pariston aineena edullinen ratkaisu, sillä ne kuuluvat maapallon yleisimmin esiintyviin alkuaineisiin - tosin yhdisteinä. Natriumia löytyy tunnetusti joka kodista esimerkiksi maustehyllyltä ruokasuolapurkista (NaCl). Litium taas on aika harvinainen ja jatkuvasti kallistunut paristomateriaali johtuen sen kovasta kysynnästä elektroniikkateollisuudessa.

Uusien akkujen materiaalitekniset ratkaisut ovat optimaaliset myös kylmissä olosuhteissa. Akut toimivat hyvin vielä -20 asteessa. Kehittäjien mukaan uusi akku on ensimmäinen kiinteän olomuodon akku, joka toimii alle 60 celsius-asteessa. 

Uuden pariston tieteellinen perusta on kuvattu kansainvälisesti arvostetussa englantilaisessatiedelehdessä "Energy & Environmental Science" tämän vuoden ensimmäisessä numerossa, joka julkaistiin 9 joulukuuta 2016.

Keksintö saa tiedeyhteisöltä kritiikkiä, valmistuksessa isoja haasteita

Jotkut tutkijat ovat epäilleet, että uusi paristo ei kerta kaikkiaan voi toimia ja että tutkijaryhmän selostus uudesta tekniikasta ei selitä riittävästi, miten ratkaisu toimii. Jotkin tutkijat ovat jopa epäilleet keksintöä termodynamiikan lakien vastaiseksi ja rinnastaneet sen aikoinaan paljon kohua herättäneeseen kylmäfuusiokeksintöön. Näin esimerkiksi Dalhousie yliopiston johtava tutkija Jeff Dahn, joka tekee tutkimusyhteistyötä Teslan kanssa.

John Bannister Goodenough, 94, on iässä, jossa useimmat ovat jo vuosia aiemmin vetäytyneet viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Hän jatkaa kuitenkin aktiivista tutkijantyötään. Edellisen merkittävän keksintönsä hän teki 57-vuotiaana vuonna 1980, jolloin hän keksi nykyisten litium-ioni akkujen hermojärjestelmän eli kobolttioksidikatodin. Nykyisin tuo tekniikka on levinnyt kaikkialle maailmaan ja kuuluu jokaisen litiumioni-akun tärkeimpiin osiin. Nämä akut taas kuuluvat lähes kaikkiin kannettaviin elektronisiin laitteisiin älypuhelimiin, kameroihin, tablet-tietokoneisiin, GPS-navigaattoreihin ja luonnollisesti sähköautoihin.

Texasin yliopiston tutkijaryhmä ja yliopisto itse uskovat kovasti uuden keksinnön toimivuuteen. Pariston teknologiaa lisensioidaan sen valmistuksesta kiinnostuneille yrityksille ja Goodenough itse arvelee uusien paristojen tulevan markkinoille jopa jo kahden vuoden kuluttua eli vuonna 2019.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan isoksi kompastuskiveksi saattaa muodostua valmistustekniikka, jos kaikki muu akussa toimisikin. Laajan mittakaavan taloudellisesti kannattavaa valmistustekniikkaa näin radikaalille kiinteän olomuodon akulle ei ole saatavissa vielä moneen vuoteen, puhutaan jopa 15 vuodesta.

Tuolloin lasipohjaiset akut saattavat lisäksi joutua kovaan kilpaan muoviakkujen kanssa, joiden valmistus on mahdollisesti helpompaa teollisessa mittakaavassa.

Jos nyt kävisi niin, että kaikki ei uuden Teksasissa kehitetyn akkutekniikan osalta menekään putkeen, tai menee täysin harhaan, on akkutekniikassa joka tapauksessa tällä hetkellä tapahtumassa paljon.  Aurinkosähkön ja tuulienergian yleistyminen ja uudet kestävät energiaratkaisut ajavat kehittämään erilaisia uusia varastointiratkaisuja. Teslan hankkeet ovat näistä tunnetuimpia, mutta monet muut suuryhtiöt kuten Mercedes-Benz ovat myös lähteneet tähän akkukilpailuun mukaan, kuten vuosi sitten raportoin.

Startup-yhtiö, Massaschusettsissa toimiva Ionic Materials julkisti tammikuussa kiinteän olomuodon polymeeriakun, jossa on paljon samoja hyviä ominaisuuksia kuin Goodenoughin ryhmän kehittämässä ratkaisussa. Myös Ionicin muovipohjaisen pariston sanotaan toimivan huoneen lämpötilassa.

Goodenough on ollut mukana myös muissa tietotekniikan suuriin askeleihin kuuluneissa kehityshankkeissa. Hän aloitti uransa 1950-luvun alussa MIT:n Lincoln laboratoriossa, jossa kehitettiin tietokoneiden ensimmäiset RAM- eli työmuistit.

Onko yritykselläsi painavaa kerrottavaa ja aika uudistaa yrityksesi verkkosivut? Näyttävän ja informatiivisen web-ratkaisun saat Hypermedia Oy:stä, kysy lisää!

Mitä biologia opettaa yritykselle pysyvästä kilpailuedusta?

Biologian analogioista on liikkeenjohtotieteessä otettu oppia jo pitkään. Puhutaan laiteperheiden kuten Android-puhelinten ekosysteemeistä, markkinoiden evoluutiosta, toimialoilla olevista yrityspopulaatioista ikään kuin yritykset olisivat kasvi- tai eläinyksilöitä.

Biologian tuloksia voidaan käyttää kimmokkeena myös yritysten strategisen suunnittelun, johtamisen ja markkinoille sopeutumisen tapoja suunniteltaessa.

Boston Consulting Groupin Henderson Instituutin johtaja

Martin Reeves

ja Princetonin yliopiston ekologian ja kehitysbiologian professori

Simon A. Levin

ovat aiemmin kirjoittaneet biologian ja liikkeenjohdon ajatusten yhdistämisestä muun muassa

Harvard Business Review -aikakauslehdessä

. Tänään heiltä ilmestyi Scientific American -verkkosivuston blogissa innostava kirjoitus

samasta aihepiiristä.

Eläinten maailmassa kilpailu ratkeaa usein niiden lajien hyväksi, jotka kykenevät tehokkaaseen lajin sisäiseen yhteistyöhön.

Kirjoittajien mukaan markkinoiden kehittyessä maailmanlaajuisesti yhä vaikeammin ennustettaviksi ja hallittavaksi, kannattaisi yritysjohdon imitoida luonnossa hyväksi havaittuja taktisia ja strategisia toimintatapoja. Elollisten organismien tavat ovat kehittyneet vuosimiljardien aikana ja jo se tosiseikka, että jokin eliölaji on hengissä, kertoo lajin menestystarinasta sopeutua ja kyvystä löytää oma ekologinen lokero. Arviolta 95 - 99 prosenttia koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon - viimeisten vuosisatojen ansiosta ihminen on ollut suurin vaikuttaja tässä suhteessa.

Reeves ja Levin näkevät kestävillä biologisilla ja sosiaalisilla järjestelmillä kuten yrityksillä olevan kuusi ominaispiirrettä - ja nämä piirteet ovat suoraan sovellettavissa yritystoimintaan. Oheisissa näitä piirteitä selostavissa kuvauksissa on mukana tämän Innoyritys-blogin kirjoittajan laatimia käytännön esimerkkejä ja painotuksia- mikä selvyyden vuoksi todettakoon.

  1. Toiste, redundanssi. Kun yritys monistaa toimintansa elementtejä kuten käytössään olevaa tuotantokapasiteettia tai jakelukanavia, se syyllistyy tuhlaukseen mutta rakentaa samalla puskuria yllättäviä tapahtumia vastaan. Sama etu on mahdollisesti saavutettavissa, jos käytössä olevat koneet, välineet ja prosessit pystytään muuttamaan toiseen käyttötarkoitukseen nopeasti. DNA, joka kantaa geneettistä informaatiota sukupolvesta toiseen, sisältää valtavasti redundanssia.

  2. Sekakoosteisuus, vaihtelevuus (heterogeenisyys). Kuten maanviljelyn monokulttuureista tiedämme, jos tuholainen pääsee leviämään yhtä viljalajia kasvavalla pellolla, saattaa koko sato olla menetetty. Yritys, jolla on vaihteleva paletti kriittisiä elementtejä eli "munat" eivät ole sen paremmin myynnin, tuotekehityksen kuin valmistuksenkaan osalta yhden tyyppisissä ratkaisuissa eli "yhdessä korissa" välttää helpommin uhkana olevan täydellisen systeemin romahtamisen. Yhden tuotteen markkinoiden kysynnän pysähdys ei tällöin kaada koko yritystä. Ekologiassa lajien elinympäristön heterogeenisuus tasoittaa saaliin ja saalistajan tiheyksiä, mistä on seurauksena että lajien kannan koossa ei esiinny syklisyyttä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pikkunisäkkäiden kannat pysyvät vakaina koska pedoille on tarjolla runsaasti vaihtoehtoisia saaliskohteita.

  3. Itsenäisistä osista koostuva järjestelmä, "modulaarisuus". Itselliset toiminnot, jotka on vain löysästi kytketty toisiinsa, saadaan helposti muunnettua eri tarkoituksiin. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa järjestelmäkamera, jonka kuvausominaisuudet pystyy muuttamaan linssiä vaihtamalla, kun taas älypuhelimen kameran ominaisuudet eivät jousta, vaikka kuvaajan tarpeet muuttuisivat. Taloustieteestä tiedämme miten tiukasti kytketty keskusjohtoinen (kommunistinen) suunnitelmatalous ei pärjännyt modulaarisesta miljoonien itsenäisten taloudellisten toimijoiden hajautetulle, lukemattomia löysiä toimijoiden välisiä kytkentöjä sisältävän markkinamekanismin voimalle. Eliöverkostojen modulaarisuuden ansiosta lajit pystyvät kehittymään ja sopeutumaan nopeasti uusiin ympäristöihin. Modulaarisina biologiset verkostot ovat toiminnallisia ja vain löysästi toisiinsa kytkettyjä itsellisiä yksiköitä. Modulaarisuutta esiintyy luonnossa eri tasoilla kuten soluissa molekyylitasolla niiden aineenvaihdunnassa, geenien säätelyssä, proteiinien rakentumisessa ja eläinten aivoissa.

  4. Mukautuminen, adaptaatio. Mitä nopeampi ja suurempi organisaation eri toimintojen adaptaatiokyky, sitä nopeammin se pystyy vastaamaan liiketoimintaympäristön yllättäviin muutoksiin, jotka voivat viedä jäykemmän sinänsä jopa tehokkaammin toimivan yrityksen mennessään. Mukautuvissa yrityksissä uusia ratkaisuja etsitään usein kokeilemalla, poimimalla opit parhaista kokeiluista sekä sitten parantamalla ja monistamalla näitä kaikkein toimivimpia. Lean-menetelmä on yksi tapa toimia adaptiivisesti. Luonnossa adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta. Piirre on adaptiivinen, jos se edustaa lajin tai sen yksilön elossa säilymistä tai lisääntymistä.

  5. Harkitsevaisuus, ennakointi. Vaikka monesti emme tiedä mihin suuntaan asiat menevät kun ne menestyvät, tiedämme helpommin mitä voi tapahtua, jos asiat menevät pieleen. Järkevä organisaatio tekee stressitestejä ja miettii, mitä tapahtuu jos vaikkapa yrityksen tärkeimmät asiakkaat hylkäävät yrityksen. Lentäjät tietävät, että on hyvä osata toimia lähes mahdottomissa tilanteissa ja harjoittelevat pakkolaskuja yhä uudelleen simulaattoreissaan. Luonnossa jotkin parasiitit osaavat hyödyntää isäntäänsä siten, että sille ei tule pysyvää vahinkoa vaan parasiitti pystyy jatkamaan isäntäolion hyödyntämistä niin kauan kuin se pysyy terveenä.

  6. Uppoutuneisuus, sulautuneisuus. Yritykset ovat monimutkaisissa yritysten ja julkisten toimijoiden sosiaalisissa verkostoissa kiinni. Toimitus- ja tuotantoketjut puolestaan verkottuvat toimialojen poikki, toimialat taas ovat kiinni kansallisissa ja ylikansallisissa talousjärjestelmissä. Keskinäinen vastavuoroisuus ja molemminpuolinen hyöty luovat vakautta ja jatkuvuutta näissä suhdeverkostoissa. Peliteoreettisesti veneen yksipuolinen keikuttaminen pelkän oman edun vuoksi ei välttämättä ole kestävä toimintamalli. Biologisissa yhteyksissä uppoutuneisuus voi saada fysiologisen yhteistoiminnan eli mutualismin piirteitä, josta pitkälle vietynä puhutaan symbioosina. 

Edellä kuvatut elävistä organismeista kerätyt toimintamallit ovat yksittäisinä ehkä selkeitä ja helpolta kuulostavia, mutta niiden tasapainoinen ja oikea-aikainen hyödyntäminen taitaakin sitten olla niitä kaikkein vaikeimpia juttuja. Yhden osajärjestelmän voit vielä optimoida pitkälle, mutta koko yritys saattaa kuitenkin edelleen jäädä alioptimaaliseen tilaan. Miten optimointikysymyksiä tutkitaan biologiassa, selviää tutustumalla

matemaattisen biologian eli biomatematiikan

tieteenhaaraan. Matemaattisia malleja sovelletaan muun muassa solu- ja molekyylibiologiassa, fysiologiassa ja populaatioekologiassa.

Nanoselluloosa korvaa muovipussit ja -kassit ja avaa uusia liiketoimintamalleja


Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt biopohjaisen itsestään seisovan pussin, joka on kevyt ja tekniseltä suorituskyvyltään erinomainen. Se soveltuu esimerkiksi pähkinöiden ja perunalastujen pakkaamiseen. Pussin hapen, rasvan ja mineraaliöljyjen läpäisyn estävät ominaisuudet on saatu aikaan lisäämällä paperipohjalle erilaisia biopohjaisia päällysteitä. Pusseissa hyödynnetään VTT:n patentoimaa HefCel-teknologiaa.

"Kolmasosa elintarvikkeista päätyy jätteeksi. Tiiviit pakkaukset ovat merkittävä keino vähentää ruokahävikkiä. Uusi innovaatiomme tarjoaa pakkausteollisuudelle ympäristöystävällisen vaihtoehdon", sanoo VTT:n erikoistutkija Jari Vartiainen.

VTT:n HefCel-teknologia (High-Consistency Enzymatic Fibrillation of Cellulose) on edullinen nanoselluloosan tuotantomenetelmä, jolla saadaan nanoselluloosaan kymmenkertainen kuiva-ainepitoisuus. Nanoselluloosan on osoitettu olevan erittäin lupaava ja käyttökelpoinen materiaali lukuisiin tulevaisuuden teknisiin sovelluksiin. Nanoselluloosakalvojen ja ‑päällysteiden erinomaiset hapen, rasvan ja mineraaliöljyjen läpäisyn estävät ominaisuudet johtuvat niiden tiiviistä rakenteesta.

HefCel-teknologiassa hyödynnetään teollisia entsyymejä, joilla selluloosa muokataan nanokokoisiksi fibrilleiksi ilman runsaasti energiaa kuluttavia prosessivaiheita. Tuloksena saadaan nanoselluloosaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on 15–25 prosenttia, kun perinteisillä nanoselluloosan tuotantomenetelmillä pitoisuus on 1–3 prosenttia.

Itsestään seisova pussi on nopeimmin kasvava pakkaustyyppi, jonka käytön on ennustettu kasvavan vuosina 2015–2020 keskimäärin 6,5 prosenttia vuodessa. Pakkausmarkkinoita hallitsevat edelleen fossiilipohjaiset muovikalvot. Ympäristöystävällisten uusien materiaalien kehittäminen on kuitenkin entistä tärkeämpää.

VTT:llä on runsaasti kokemusta useista biopohjaisista raaka-aineista ja niiden sovellustekniikoista biopohjaisten päällysteiden, kalvojen ja myös monikerroksisten rakenteiden tuotannossa sekä laboratorio- että pilot-mittakaavassa. VTT:n käytössä on laaja valikoima pilotointivälineitä tuotekehitykseen ja prosessien optimointiin sekä sovelluskohteiden testaamiseen ja demonstrointiin.

Biohajoava materiaali ei vahingoita luontoa

Nanoselluloosa on biopohjainen ja ympäristöystävällinen nanomateriaali, joka koostuu rihma- tai sauvamaisista selluloosaosista. Osat ovat kooltaan alle 100 nanometriä eli metrin miljardisosaa.

Nanoselluloosasta voidaan tehdä biopohjaista ja biohajoavaa filmiä, jossa on kuitenkin muovin hyvät ominaisuudet. Tällaista filmiä voidaan käyttää membraani-kalvoina tai painettavan elektroniikan komponenttien pohjamateriaalina.
Nanoselluloosaa voi pitää Suomelle uutena nanomateriaalina, joka parantaa meidän teollista kilpailukykyämme. Materiaalia on saatavilla jo kaupallisesti, mutta sen sovellukset ja uudet liiketoimintamallit antavat vielä odottaa itseään.

Uutta nanomateriaalia käytetään komposiittimateriaalien vahvistusaineena ja osamateriaalina lääketieteellisissä sovelluksissa. Sen hyödyntämistä on tutkittu myös tulostettavan elektroniikan osissa.

Miten menestyä monimutkaisessa maailmassa yksinkertaisilla säännöillä

Kaksi tohtoria, Donald Sull MIT Sloan School of Managementista ja professori Kathleen Eisenhardt Stanfordin yliopistosta ovat kirjoittaneet uuden haastavan, mutta hyvin hyödyllisen kirjan, jota on kutsuttu jopa vuoden "nörttikirjaksi". Heidän uusi kirjansa Simple Rules: How to Thrive in a Complex World antaa ajattelun työvälineitä, joilla päätöksenteko yrityksessä ja miksei myös omassa elämässä helpottuu.

Voiko olla olemassa yleispäteviä sääntöjä, joilla ongelmien ratkaisu helpottuu tai jopa hoituu kiitettävästi? Minkälaisia neuvoja Sull ja Eisenhardt tarjoavat lukijalle?

Sääntöjen säännöt:
  • Tarkista mikä liikuttaa neulaa, eli millä säännöllä on oleellista merkitystä asian liikkeelle saamiseksi
  • Valitse pullonkaula tai muu rajoite, joka pidättelee tai viivyttää sinua
  • Räätälöi omat säännöt
Sääntöjä on kahdenlaisia, sääntöjä joiden avulla teet parempia päätöksiä ja sääntöjä, joilla teet työt paremmin.

 Parempia päätöksiä yrityksessä syntyy rajasäännöillä (boundary), tärkeysjärjestyssäännöillä (priority) ja lopetussäännöillä.

Rajasäännöillä määrittelet numeeriset rajat, joiden sisällä toiminnan ja päätösten on liikuttava. Yritys esimerkiksi rekrytoi vuoden aikana vähintään kaksi, mutta enintään kuusi suunnitteluinsinööriä. Tärkeyssäännöillä hyväksyttävissä olevat vaihtoehdot voidaan asettaa mielekkäästi paremmuusjärjestykseen ja lopetussäännöillä tiedetään ajoissa, koska on korkea aika lopettaa jokin hanke tai yritys, joka ei näytä toimivan.

Menestyksellinen toiminta perustuu muutaman ydinsäännön kunnioittamiseen:
  • Miten? Säännöt, joilla jokin työ tehdään kunnolla.
  • Koordinaatiosäännöt. Säännöt, joilla tiimin tai useamman muun hankkeeseen osallistujan yhteistoiminta saadaan pelaamaan.
  • Ajoitussäännöt. Säännöt ja ohjeet joilla tiedetään, milloin on aika toimia.
Kirjassa on lukuisia käytännöllisiä esimerkkejä miten säännöt saa toimimaan omissa haasteissa.  Pullonkaulaongelma on klassinen kysymys ja usein avain moneen uuteen yrityshankkeeseen. Kun pystyt ratkaisemaan tehokkaasti asiakkaasi pullonkaulan, olet usein löytänyt tuotteen tai palvelun, joka menee kaupaksi muillekin. Mitä täsmällisemmin pystyt paikantamaan kapeikon tai pullonkaulan, sitä todennäköisimmin pystyt kehittämään siihen ratkaisun.

Esimerkiksi painonhallinnassa asian kanssa painiskelevan ongelma saattaa paikantua ajallisesti yösyöntiin. Tällöin painon pudottajan ongelma ei välttämättä ratkea sillä, että päivällä paastotaan, vaan etsimällä keinoa, jolla yösyöntiä kevitetään tai korvataan jollakin muulla toiminnalla.

Yrityksen tuotekehityksessä voidaan samoin lähteä siitä, että monimutkaisuus ei ole lopullinen kohtalomme. Valmistaja pystyy tekemään tuotteista paremmin käytettäviä kun paikallistaa, mikä loppukäyttäjälle on tärkeintä ja tällä hetkellä se vaikein asia. Pullonkaulan kuten esimerkiksi monimutkaisen käyttötilanteen paikallistaminen helpottaa tuotteen pelkistämisessä ja tekemisessä näin laadukkaammaksi. Apple ja miksei myös monet Android-puhelinten valmistajat ovat oivaltaneet puhelinten käyttöliittymissä tämän lähestymistavan merkityksen.

Kuten monet hyvät liikkeenjohdon kirjat, tämä kirja vaatii työtä ja omaa ajattelua, että kirjoittajien ohjeista, säännöistä ja sääntöjen säännöistä saa enemmän irti. Tässä suhteessa kirja on vaativaa luettavaa. 

Kathleen Eisenhardt puhuu yksinkertaisista säännöistä Stanfordissa pitämässään esitelmässä 2015:


Tieteellisen tiedon määrä kaksinkertaistuu joka yhdeksäs vuosi

Elämme suurten lukujen maailmassa, joiden yhteisvaikutus elämäämme on ollut ja tulee olemaan vieläkin rajumpi kuin mihin olemme tottuneet. Halusimme sitä tai emme.

Muutama esimerkki.

Internetin kasvuvauhti on ollut huima vuodesta 1991 lähtien, jolloin maailmassa oli yksi web-palvelin. Maaliskuussa 2016 maailmassa oli ensimmäistä kertaa yli miljardi aktiivista verkkosivustoa. Tästä määrästä tosin 75 prosenttia on "pysäköityjä" sivustoja tai täysin koneellisesti päivittyviä. Sivustojen määrä on hurja kun huomioi, että internetin käyttäjiä oli vuonna 2015 3,2 miljardia.

Samaan aikaan kun digitalisaatio etenee räjähdysmäisellä vauhdilla, on myös perustana oleva tieteellisen tiedon tuotanto vallankumouksellisessa kasvuvauhdissa. Nature.com blogin raportissa Lutz Bornman Münchenin Max Blanck -instituutista ja Ruediger Mutz ETH Zürich teknillisestä yliopistosta ovat tutkimuksessaan laskeneet tieteellisen tiedon määrän historiallista kasvuvauhtia.

Tutkimustiedon määrä, siis tieteellisten julkaisujen luku, näyttäisi kasvavan vuosittain 8 - 9 prosenttia ja kaksinkertaistuvan karkeasti ottaen aina yhdeksän vuoden välein. Kasvu on jatkunut logaritmisena aina 1650-luvulta lähtien. Vuodesta 1950 vuoteen 2000 tiedemiesten ja -naisten määrä kymmenkertaistui 10 miljoonasta yli 100 miljoonaan.

Patenttihakemukset kuvaavat ainakin osin teknisen kehityksen vauhtia. Hiemankaan pidemmällä tarkasteluvälillä on pakko todeta senkin olevan melkoista. Vuonna 2014 maailmassa jätettiin 2,7 miljoonaa patenttihakemusta, vuosikasvun ollessa edellisvuodesta 4,5 %. Vuodesta 2000 patenttihakemusten määrä on karkeasti ottaen kaksinkertaistunut.

Datan määrä kasvaa tunnetusti vielä edellä kuvattuja lukuja nopeammin digitaalisten laitteiden ja verkkojen määrän sekä kapasiteetin rajun kasvun johdosta (esim. Mooren laki). Edellä kuvattujen lukujen kasvun takana on kuitenkin todellinen muutosvoima: koulutus ja inhimillisen osaamisen ja innovaatioiden valtaisa kasvu.

On edelleen miljardi- tai biljoonaluokan kysymys, minkälainen maailma ja maailmankuva meille syntyy kun niin moni perustavaa laatua oleva kehitystrendi muistuttaa eksponentiaalisesta muutoksesta joko ylöspäin tai alaspäin. Kaikki kasvu kun ei ole lisääntymistä tai räjähtävää kasvua, myös supistuvat kehityspolut voivat olla nopeita.

Alaspäin osoittavia kehityssuuntia ovat esimerkiksi perheisiin syntyvien lasten määrän nopea aleneminen maailmanlaajuisesti ja lajien kuoleminen sukupuuttoon.

Myös Suomessa hyvin ajankohtainen kysymys on esimerkiksi tekoälyn ja robotiikan vaikutus työllisyyteen. Yhdysvalloissa professori Ed Hess laskee, että teknologian uusin kehitys hävittää jopa 47 prosenttia nykyisistä työpaikoista seuraavien 10 - 15 vuoden aikana. Laskelmat perustuvat Englannin pankin pääekonomistin Andrew G Haldanen arvioon. Esimerkiksi USA:ssa tämä merkitsee 80 miljoonan työpaikan katoamista. Tuota tilannetta tuskin pystytään maassa ratkaisemaan tullimuureilla tai muilla kaupan esteillä kuten herra Trump on esittänyt.

Kuten edellä kuvatuista tutkimuksen ja patentoinnin luvuista näkyy, kykymme uudistua, tutkia ja selvittää asioita ovat myös ainutlaatuista luokkaa - ehkä sieltä löytyvät parhaat mallit gigaluokan ongelmiemme ratkaisuun?

Paras tapa tulevaisuuden ennakointiin

Jokainen säätieteilijä tietää, että jo huomisen sään ennustaminen on kohtuullisen epävarma hanke. Jokainen pörssimeklari, joka on toiminut ammatissaan pidempään, pitänee tulevaisuuden kurssien ennustamista säätäkin hankalampana ennustuskohteena. Tulevaisuuden tekniikan kehityslinjojen ja menestysten ennakointi ei myöskään ole niitä helpoimpia tehtäviä, jos kriteerinä on oikeaan osuminen. Ja kukapa haluaisi olla väärässä?

Kun parempaakaan tietoa ja menetelmiä ei ole käytettävissä, niin yksi suosituimpia tapoja pohtia tulevia kehityskulkuja on kuunnella erilaisia “asiantuntijoita”. Asiantuntemuksellakin on kuitenkin rajansa ja asiantuntijoiden joukossa yleinen mielipide tai sen keskiarvo voi johtaa pahastikin harhaan. Kaikki tunnemme sanonnan “joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Ne tuote- ja yrityskehittäjät, jotka tuntevat omaavansa jonkinlaista itsenäistä toimintavapautta, voivat luottaa yhteen viisauteen, josta on monta muunnelmaa. Applen teknologian pioneereihin kuuluva Alan Kay totesi 1971, että “paras tapa tulevaisuuden ennustamiseen on keksiä se”. Kay tunnetaan parhaiten oliohjelmoinnin ja ikkunointiin perustuvan graafisen käyttöliittymän kehittäjänä. Molemmat tekniikat ovat käytössä lähes kaikissa tietokoneissa ja älypuhelimissa.

Kayn ajatus on paradoksi, josta liikkeenjohtotieteen perustajiin kuuluvalla Peter Druckerilla on oma muunnelmansa. Drucker totesi kirjassaan “Drucker on Leadership” ajatuksen muodossa “et voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voit luoda sen”. Ajatuksen takana oli painottaa korkealuokkaisen strategisen suunnittelun merkitystä yrityksen tulevaisuuden menestystekijänä.

Arkiajattelulla ymmärrämme, että lahjakkainkin keksijä tai suurimmalla toimintavapaudella ja varoilla toimiva jättiyhtiö pystyy vain rajalliseen oman toimintansa ja kekseliäisyytensä suuntaamiseen. Druckerin sanoin: “Ainoa asia, jonka tiedämme tulevaisuudesta, on että se tulee olemaan erilainen.”

Kun ottaa huomioon sekä talouden että tekniikan nykyisen kehitysvauhdin, on ymmärrettävää ja rahan arvoista, jos pystyisimme luotettavasti ennakoimaan huomisen menestystekijät. Tulevaisuus pysyy tuntemattomana kaikilla menetelmillä luodaten. Erilaisten kehitysvaihtoehtojen luotaaminen sen sijaan on järkevää ja kannattavaa puuhaa. Usein tulevat taloudelliset ja tekniset muutokset mahtuvat normaalijakautuman ja ekstrapoloinnin tyyppisten matemaattisten reunojen ja mallien sisään, jolloin tuleviin muutoksiin pystyy ainakin sopeutumaan tai reagoimaan nopeammin.

Ennustaminen on vaikeaa, tiedustelu maksaa vaivan


Nöyryys on tunnetusti monessa asiassa paikallaan. Musta Joutsen on ilmiö tai tapahtumaketju, jota kukaan ei ennen sen ilmestymistä pysty ennakoimaan. Tällainen ilmiö saa hienoimmatkin strategiat ja menettelytavat näyttämään yhdellä puhalluksella kaatuvalta korttitalolta.

Tekniikan yllättävän kehityksen kohdalla puhutaan disruptiivisista innovaatioista. Tuollaiset innovaatiot tulevat markkinoille usein niin sanotusti tyhjästä, ovat harvinaisia kuten Mustat Joutsenet ja syrjäyttävät radikaalisti parempina ja erilaisina vakiintuneet tekniset ratkaisut. Esimerkiksi Mooren lain avulla yritys pystyy suhteellisen luotettavasti ennakoimaan, kuinka nopeita ja edullisia tietokoneita se luultavasti saa käyttöönsä kolmen vuoden kuluttua. Disruptiivinen tekniikka tai muu yllättävä seikka, “Musta Joutsen” voi kuitenkin tehdä tenän. Markkinoille tuleekin uusi tekniikka tai kansantalouden iso muutos, joka tekee nuo tietokonehankinnat tarpeettomiksi.

Malleja työkaluja tekniikan ja teknologioiden kehityksen arviointiin löytyy hyllytavarana. Professori Clayton M. Christensen on juuri erityisesti tällaisten disruptiivisten teknologioiden ennustusmenetelmien kehittäjä. Menetelmien paras puoli ei välttämättä ole niiden tuottama ennuste tulevaisuudesta, vaan se, että arvion luonti vaatii yrityksen päättäjiltä perusteellista analyysia ja tiedustelua olemassa olevien teknologioiden nykytilasta.

Kuten sodankäynnissä, niin myös yritystoiminnassa mikään ei mielestäni voita huolellisen tiedustelutoiminnan merkitystä. Realistinen käsitys yrityksen ja sen liiketoimintaympäristön menneisyydestä ja nykytilasta on aina mahdollista saada käsiinsä. Jos sen sijaan päätöksenteko rakentuu luuloille nykytilasta ja luuloille tulevaisuudesta, ollaan sumussa täysin hyllyvällä avosuolla. Järkevät kiintopisteet hyödylliseen liiketoiminnan ohjaamiseen ovat tuolloin vähissä ja päätösten lopputulema on hyvinkin satunnaista.

Luuloille ja arviointimenelmille tulevaisuudesta ei välttämättä ole paljon tehtävissä, mutta nykytilan kartoittamisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan. Maailma on verkossa, hakukoneet ovat huippunopeita, "googlaaminen" maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti ja käytettävissä olevat tietovarastot ovat jopa uskomattomia. Ottaen huomioon tiedon määrän, disinformaation ja muut ongelmat, nykyhetkenkään tilanteen selvittäminen ei toki ole mitenkään yksinkertaista, mutta kannattavampi operaatio kuin päätöksenteko pelkkien luulojen ja mielikuvien varassa.

Sodankäynnin klassikko Sun Tzu (Sunzi) toteaa tiedustelun ja itseymmärryksen merkityksestä teoksessa Sodankäynnin taito seuraavaa: 
Siksi sanon: “Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa. Kun et tunne vihollistasi, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset. Jot et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun.”

--
PS. Ennustamiseen, mallien laatimiseen ja Mustiin Joutseniin pääsee teoreettisella tasolla kiinni esimerkiksi perehtymällä tieteenfilosofi Karl Popperin tuotantoon.

Innovatiivinen syksy koittaa kun kesäloma on pidetty oikein

Monissa asiantuntija-ammateissa, johdon tehtävissä ja pienyrityksissä on koko joukko ihmisiä, jotka eivät rauhallisesta ja rentouttavasta kesälomasta erityisemmin piittaa. Älypuhelinta vilkuillaan, sähköpostia seurataan, "ollaan ajassa mukana". Monen ammattilaisen kohdalla lopputulemana on stressi ja loppuun palaminen ennemmin tai myöhemmin.

Sammutitko puhelimen? Luonnossa jää aikaa uusille ideoille.
Pienin ja samalla usein suurin vahinko, jonka digiriippuvuus ja töiden vienti lomalla uimarannalle ja lomakohteeseen aiheuttaa, on luovuuden ja luovan uudistumisen sammuminen. Aivot eivät ehdi palautua, saada uusia virikkeitä, eikä asianomainen ehdi katsoa maailmaa rauhallisesti aivan uudesta perspektiivistä.

Digiputki jatkuu samanlaisena pahimmillaan talvet - kesät. Hermoradat kytkeytyvät samalla tavalla kesät talvet, synapsit eivät löydä uusia reittejä jos niille ei ehdi hankkia ärsykkeitä uusista kokemuksista ja kiireettömistä elämyksistä. - Kuten ihmetellä luonnon menoa kiireettömästi ja eri kulmilta kuten Veikko Huovisen humoristisesti kuvaama Konsta Pylkkänen kirjassa Havukka-ahon ajattelija.

Riippuvuus digilaitteista ja tarve jatkuvaan verkon käyttöön saattaa muodostua suorastaan vahingolliseksi. Keskittymiskyky katoaa, luovuus sammuu, aidot ihmissuhteet vähenevät...   Psykologinen riippuvuus ja jatkuva internetin liikakäyttö on muodostunut niin isoksi ongelmaksi, että siitä on tullut kansainvälisesti merkittävä psykiatrian tutkimuskohde.

Älypuhelinten ja erilaisten kannettavien muiden sylikoneiden, tablettien ja terminaalien ansiosta työt tulevat lomallakin aivoihin, jos ne sinne päästää. Vaikka työ olisi kuinka upeaa, jää palautuminen kesken jos vapaat lomajaksot jäävät kovin lyhyiksi. Vapaus tarkoittaa irtiottoa puhelimesta ja sähköpostista, vaikka kuinka tuntuisivat tärkeiltä...

Elintaso ja kiire ovat tuoneet meille paino-ongelman, liikkumattomuuden ja nyt kaupan päälle yhä useampi meistä pilaa mielenterveytensä ja menettää onnensa jatkuvan tavoitettavuuden nimissä.

Psykologien ja lääkäreiden mukaan työlle on löydettävä vastapaino, vaihtelua oman työn arkeen. Lepääminen voi tällöin tarkoittaa aktiivista fyysistä toimintaa - sehän on meille useimmille asia, jota tietotyössä jää vaille. Lomalla pitäisi olla aikaa vaikka hyötyliikuntaan, jolloin esimerkiksi kauppareissut tehdään jalan tai polkupyörällä.

Luovuus, synteesikyvyt ja analyyttinen osaaminen ovat jälkiteollisessa yhteiskunnassa jopa tärkeämpiä ammatillisia voimavaroja kuin erityiset tekniset ja taloudelliset taidot. Jos haluat pitää henkilökohtaisen innovatiivisuutesi ja yrityksen kilpailukyvyn kunnossa, pidä kunnon pitkä ja rentouttava kesäloma. Digivehkeissä on lähes poikkeuksetta virtanappula, josta laitteen saa kytkettyä pois verkosta.

Optisen alan supernimi Carl Zeiss tuo markkinoille 250 patentin älylasit

Googlen virtuaalilasien piti olla kova tarina.  Laseista kohistiin paljon vuonna 2013, mutta kuluttajille asti ne eivät ehtineet. Historian roskakoppaan niitä ei ole kuitenkaan heitetty, vaan hanke on saanut uuden elämän eri ammattilaisille tarkoitetuissa älylasisovelluksissa.

Hype-käyrän kovimmassa pisteessä taitavat parhaillaan olla erilaiset 3D-virtuaalilasit kuten Google Cardboard. Niiden huono puoli on, että lasien käyttäjä ei näe muuta kuin silmien eteen projisoitavan keinotodellisuuden. Google Glass -tapaisten silmälasien käyttäjä sen sijaan näkee ympärillä olevan todellisuuden samalla kun saa dataa lasien pintaan heijastettuna.

Tämän kaltaiseen lähestymistapaan on tulossa uutta merkittävästi parempaa tekniikkaa Saksasta.

Saksalainen optisen alan suuryritys Carl Zeiss on kehittänyt uuden täysin uutta teknologiaa edustavan älykkään silmälasimallin. Yhtiö lisensioi uutta silmälasitekniikkaa maailmanlaajuisesti älylasialustaa tarvitsevien ICT-alan yritysten sovelluksien "raudaksi".

Lasien uutuusarvosta kertoo niille haetut 250 patenttia. Zeiss on esitellyt alkuvuodesta laseja sissimarkkinoinnin keinoin muun muassa Las Vegasissa CES-messuilla. Tarkempi raportti ja kuva laseista löytyy esimerkiksi Wired.comin ja Endgadget.comin sivuilta. Spiegel.de -sivulta löytyy raportti, jossa on haastateltu lasit kehittäneen Zeiss Smart Optics GmbH:n avainhenkilöitä hankkeen tiimoilta.

Zeissin uudet virtuaalilasit näyttävät lähes tavallisilta silmälaseilta, mikä saattaa merkitä virtuaalilasien kohdalla kaupallista läpimurtoa. Googlen lasit kameroineen torjuttiin osin siitä syystä, että ne futuristisine ulkonäköineen ja kameroineen suorastaan provosoivat osaa suuresta yleisöstä.

Tiivistetysti todeten uusien virtuaalilasien tekniikassa on vielä hiomista useiden eri raporttien perusteella, mutta kovin kaukana kuluttajatuotteesta Zeiss ei ihmelaseineen enää liene. Aikataulun osalta laskettaneen enemmän kuukausia kuin vuosia.

Google panostaa 3D-tulostamiseen

Kirjoitin maaliskuussa tässä blogissa uudesta Carbon3D-yrityksestä, joka on kehittänyt kumouksellisen nopean tavan 3D-tulostamiseen. Yhtiön CLIP-menetelmä on 25 - 100 kertaa nopeampi kuin kaikki kilpailevat 3D-tulostusmenetelmät. Uusien tulostimien pitäisi ehtiä markkinoille vuoden 2016 aikana.

3D-tulostuksesta on puhuttu jonkin mitan teollisena vallankumouksena. Carbon3D:n voi sanoa tuovan disruptiivisen vallankumouksen itse vallankumouksen ytimeen.

Uutta on, että Google Ventures on lähtenyt myös mukaan yhtiöön riskisijoittajana. Yhtiö ilmoitti elokuun loppupuolella sijoittavansa 100 miljoonaa dollaria lisää pääomaa yhtiöön, jolla ei ole vielä yhtään valmista tuotetta. Analyytikot laskevat, että yhtiö on saanut eri riskisijoittajilta noin yhden miljardin dollarin verran pääomaa uuden kumouksellisen tulostustekniikan markkinoille tuontiin.

Karkeasti ottaen yhtiön uusi menetelmä kuuluu stereolitografiatekniikoiden joukkoon. Yhtiön kilpailijoihin kuuluvat jo markkinoilla toimivat yritykset kuten EnvisionTEC, 3DSystems, Arevo Labs ja Mark Forged Inc. Carbon3D on kehittänyt uutta teknologiaansa kuuden eri yhtiön kanssa. Näihin kuuluvat Ford Motor ja Hollywoodin erikoistehosteisia tekevä Legacy Effects.

Miljardin dollarin riskisijoitus on aika kova startti "tyhjästä" ponnistavalle yritykselle. On jännittävää nähdä, tuleeko Carbon3D:stä materiaalien työstämisen saralla samanlainen tähti kuin mitä Google, Microsoft ja Facebook ovat olleet digitaalisissa liiketoimintamalleissa. Itse tulostusmenetelmä vauhdittaa onnistuessaan monella tapaa teollista internetiä - ehkä hyvinkin radikaalisti.

Suunnitteluajattelun ydin - tee prototyyppi!

Lean ja suunnitteluajattelu ovat kuumia aiheita yritysten tuotannonohjauksen ja tuotekehityksen tehostamisessa.

Jos informaatiovyöryn keskellä et itse ole ehtinyt saamaan selkoa, mistä suunnitteluajattelussa on kyse, paljastan sen ytimen. Design thinking -mallin ydin on protoilussa, prototyyppien tekemisessä, prototyypin testauksessa. Prototyypit ovat suunnitteluajattelun hedelmiä, joihin kiteytyvät uuden ajattelumallin tärkeimmät piirteet ja joilla ajatuksen toimivuutta pystytään testaamaan sen kohderyhmässä.

3D-tulostimet kuten CubePro Trio 3D Systemsiltä ovat tehneet
prototyyppien rakentamisen entistä helpommaksi.
Hieman laajennettuna ja tarkennettuna prototyypin toteuttamisessa on kyse uudenlaisen prototyypin hahmottamisessa ja rakentamisessa. Pelkkä lineaarinen tai johdonmukainen pienten ja vähittäisten lisäominaisuuksien suunnittelu olemassa olevaan tuotteeseen tai palvelumalliin on kovin vaatimatonta suunnitteluajattelua. Kyseessä on tuolloin pikemminkin maailman yleisin tuotekehityksen toimintamalli, jota kutsuisin "inkrementalismiksi".

Suunnitteluajattelussa yritys miettii asiakaskunnan ongelman ratkaisun uusiksi. Otetaan täysin kuvitteellinen esimerkki naulaamiseen liittyvästä prototyypin kehittämisestä.

Ongelmana tai haasteena voi työkalunvalmistajalla olla kehittää tehokkaampi naulaamismenetelmä. Vasaroita valmistavassa yrityksessä perinteinen tuotekehitys voisi keskittyä isomman vasaran suunnitteluun, jolla naulaamiseen käytettävä iskuvoima kasvaisi. 

Suunnitteluajattelussa tarvetta lähestytään uudella tavalla. Tuotekehittäjät katsovat kiinnittämisen haastetta toisenkin kerran, hylkäävät vasaran parantamisen peruslähtökohtana. He lähtevät kehittämään kokonaan toisenlaista menetelmää tai työkalua naulaamiseen.

Näin ongelmanratkaisun seuraavana vaiheena voikin olla prototyypin kehityshanke, jossa yritys kehittää sähköporakoneisiin sopivan naulainlisälaitteen. Tai proto saattaa esitellä ergonomista uudenlaisesta  komposiittimateriaalista valmistettua naulausvälinettä, jolla pienemmälläkin painalluksella naula saadaan jouhevasti iskettyä paikalleen. Muitakin ratkaisuja kokeillaan. 

Lean-ajattelua on, että prototyyppi on karkea ja nopea "kokeilu", usein myös pelkistetty malli, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Monesti  kyseessä on fyysinen malli, mutta kyse voi olla myös ohjelmistosta, videosta tai vaikkapa selkeästä piirroksesta. Malli viedään nopeasti testiryhmän käsiin, mielellään siihen kohderyhmään, jota uuden ratkaisumallin tai tuotteen kuvitellaan eniten hyödyntävän. Mallista kerätään palaute, ja jos palaute näyttää lupaavalta, jatketaan uuden mallin kehittämistä eteenpäin.

Pieniä, nopeita, edullisia ja radikaaleja protoja, nopeaa palautetta, paljon yritystä ja erehdyksiä. Tässä on lean- ja suunnitteluajattelun yhteispeli pelkistetyimmillään.

Design thinking -käsitteen esitteli ensimmäisen kerran taloustieteen nobelisti Herbert A. Simon vuonna 1969 ilmestyneessä kirjassaan The Sciences of the Artificial. Hyppään asiasta hieman syrjään, mutta blogin kirjoittajalla oli ilo tavata Simon 1980-luvun lopulla Laxemburgissa Itävallassa pidetyssä kokouksessa. Tapaaminen ja keskustelu järjestelmäteorian, päätöksenteon tutkimuksen teoreetikon ja tekoälyn suurmiehen kanssa oli ikimuistoinen.

Simonin kirjan ilmestymisen jälkeen maapallo on tehnyt monta kymmentä kierrosta auringon ympäri. Jotkin kumoukselliset, sinänsä itsestään selviltä tuntuvat ajatukset tarvitsevat pitkän tovin syntymänsä jälkeen ennen läpimurtoaan. Suunnitteluajattelu näyttää kuuluvan tähän joukkoon, mutta nyt sen aika on koittanut.

Kesälukemista eri innovaatio- ja muutosjohtamisen verkkomedioista

Näin kesällä on mukava välillä pysähtyä, lomailla, nauttia luonnosta ja rennosta kesälukemisesta. Poimin seuraamistani blogeista ja verkkolehdistä tuoreita ajatuksia, tekstisalaattia jonka osilla ei välttämättä ole juuri mitään keskinäistä yhdistävää tekijää. Jokainen löytäköön yhteydet itse.

Tekstisalaattia rennoin ottein muutosjohtamisesta ja innovoivasta organisaatiosta, ja muusta kiinnostavasta:

  • Yksisarvinen, unicorn, on taruolento. Se kuvataan valkeana hevosena tai nuorena vuohena, jolla on kierteinen sarvi keskellä otsaa. Siitä on tullut riskisijoittajien uusi tunnus. Tuoreet teknologiayhtiöt, jotka saavuttavat miljardin dollarin tasearvon sijoittajien näkökulmasta, ovat tarumaisia "yksisarvisia". Google tai Amazon eivät koskaan olleet miljardin dollarin yrityksiä ennen julkista listautumistaan, tänään teknologiateollisuus on täynnä tuon kriteerin täyttäviä yrityksiä, joista todellakin maksetaan miljardi tai enemmän. Tässä Fortunen lista yksisarvisista, joukossa muun muassa Airbnb ja Uber: http://fortune.com/unicorns/snapchat-5/
  • Luova, omaperäinen ajattelu ei välttämättä ole ainoa tae uusien innovaatioiden syntyyn. Tiukoissa kulttuureissa tavanomaisiin ratkaisuihin pyrkivä loogisesti etenevä konvergentti ajattelu saattaa olla hedelmällinen tapa synnyttää uusia innovaatioita. Pääsääntöisesti innovaatiot pitävät kuitenkin löysän kulttuurin maista, jossa suositaan divergenttiä ajattelua. Divergentti tai myös lateraaliksi kutsuttu ajattelu etenee yleensä ei-lineaarisesti.

    Konvergentin ajattelun toimivuudesta raportoivat tutkijat Administrative Science Quarterlyssä julkaistussa tutkimuksessa. Minkälaisia sitten ovat tiukat kulttuurit?  Tiukoissa kulttuureissa on paljon vahvoja normeja ja vähän poikkeavan käyttäytymisen sietoa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Pakistan, Malesia ja Intia. Löysän kulttuurin maita taas ovat esimerkiksi Viro, Unkari ja Israel.

    http://asq.sagepub.com/content/60/2/189.abstract

  • Jätetään lehmät ja possut henkiin. Jos uudet biotekniikan yritykset, kuten Modern Meadow onnistuvat, syömme jatkossa lihaa, joka on tuotettu prosessiteknisen menetelmin monistamalla eläinten lihasoluja tankissa. Taatusti "häiritsevä" eli disruptiivinen teknologia. Jos tämä muuttuu todeksi, maataloutemme on todellakin eri näköistä kuin tänään. http://www.modernmeadow.com/faq/

  • Windows 10 tulee markkinoille tämän kuun lopussa, mutta jos olet varannut maksuttoman päivityksen itsellesi, voi olla, että saat sen vasta myöhemmin elokuussa. Information Week kertoo tarkemmin Microsoftin päivitystaktiikasta: http://www.informationweek.com/software/operating-systems/windows-10-launch-later-than-you-think/d/d-id/1321183

  • Mihin yrityksen ylimmän johdon pitäisi keskittyä ja käyttää aikansa?

    Tätä kysyy innovaatioguru Jeffrey Phillips. Hän muistuttaa Peter Druckerin viisaudesta, jonka mukaan nykyaikaisella yhtiöllä on kaksi todellista tarkoitusta: markkinointi ja innovointi, kaikki muu toiminta edustaa kustannuksia.

    Monet uudemmat johdon opit kuten Six Sigma -ajattelu ovat iskostaneet tehokkuusajattelua ylimmän johdon toimintamalliksi. Tämä on johtanut isoissa yrityksissä vähäiseen liiketoiminnan erilaistamiseen kilpailijoihin verrattuna ja kasvun hidastumiseen. Ilmiö näkyy hyvin esimerkiksi Talouselämä-lehden 500 suurinta listan yritysten tuloslistaan perehtymällä. Siis: Druckerin mukaan yrityksen tärkein tehtävä on innovointi, uusien tuotteiden, palveluiden ja liiketoimintamallien tuonti markkinoille. Siinä on hyvinvoinnin moottori yksittäiselle yritykselle, että koko yhteiskunnalle.

    http://innovateonpurpose.blogspot.fi/

Mitä General Electric -yhtymän perustaja oppi tuotekehityksestä nuorena miehenä

General Electric, GE, on globaali jättiyhtiö, maailman 26 suurin ja sijaluvulla 9 Fortune 500 -listalla. Yhtiö on monialayritys, joka tekee sähkölaitteita, matkustajakoneiden suihkuturbiineita, rahoittaa toisia yrityksiä ja valmistaa esimerkiksi Suomessa lääketieteellistä elektroniikkaa.

Yhtiö syntyi vuonna 1892 kun kaksi menestyvää sähkötekniikan yritystä yhdistyivät. Toinen näistä oli Thomas Alva Edisonin luoma Edison General Electric Company ja toinen Charles A. Coffin The Thomson-Houston Company. Edison osasi kaupallistaa keksintönsä. Tässä taidossa hän ylsi samalle tasolle kuten myöhemmin kaksi muuta amerikkalaista teknologian pioneeria Henry Ford ja Bill Gates. Edisonin patenteista omalla tavallaan pioneerisuorituksen teki myös se, että useimmat niisät olivat tiimisuorituksia, joita tehtailtiin hänen perustamassaan, sen ajan ensimmäisessä teollisessa laboratoriossa Menlo Parkissa.

Thomas Alva Edison 31 vuotiaana
Kun meillä miehet parikymppisinä menevät armeijaan tai istuvat Polilla kuuntelemassa luentoja, pyöritti 22 vuotias Edison pientä innovaatiopajaa Bostonissa. Tämä tapahtui 24 vuotta ennen GE:n syntyä, siis vuonna 1868.

Nuoren Thomas Edisonin intohimona oli kokeilu ja laitteiden parantaminen ja uusia ideoita juolahti hänen päähänsä jatkuvasti. Lennätin oli tuolloin kova sana ja Edison pyrki monin eri tavoin kehittämään sekä lennätinlaitteita että koko lennätinjärjestelmää.

Hänen keksinnöistään tärkeimmät, hehkulamppu, fonografi ja elokuvien vaatimat laitteet syntyivät vuosia myöhemmin. Kaikkiaan hänelle kertyi patentteja myöhemmin yhteensä 1093 kappaletta.

Mutta asiaan, eli kokemukseen jota ilman GE olisi saattanut jäädä syntymättä.

Onko tuotteelle ostaja?

Edisonin monialaisuudesta kertoo, että hänen ensimmäinen patentoitu keksintönsä, joka syntyi Bostonissa, ei koskenut lennätintä. Hän oli ihmetellyt, miksi ääntenlaskenta vei poliitikoilta tolkuttomasti aikaa.

Hänen ratkaisunsa oli sähköinen ääntenlaskija, jossa hän hyödynsi lennätinlaitteista saamiaan oppeja. Laitteella pystyttiin laskemaan äänestystulokset nopeasti ja äänestystulos taltioitui äänestäjien nimiä myöten erikoiskäsitellylle paperille.
Ääntenlaskija oli teknisesti nerokas laite, jota hän tarjosi ensin Massaschusettsin kongressille ja sitten Washingtoniin liittovaltion kongressin käyttöön. Massaschusettsissa poliitikot eivät kaivanneet tuollaista laitetta.

Lopullinen niitti tuli Yhdysvaltojen kongressista, jossa esitelty äänestyslaite herätti välittömästi kiivasta vastustusta. Nopea ääntenlaskenta oli asia, jota poliitikot eivät tuolloin millään tavoin halunneet. Laite herätti pikemminkin kauhua. Tuolloin kongressissa oli mahdollista ääntenlaskennan vielä jatkuessa taivutella toisia poliitikkoja omalle kannalle - ja uusi laite tuhoaisi koko toimivaksi havaitun poliittisen käytännön. Ei hyvä.

Ääntenlaskija oli Alva Edisonille totaalinen kaupallinen epäonnistuminen, josta hän sai perusteellisen opetuksen, miten tuotekehitystä pitää suunnata. Keksintö oli teknisesti oivallinen, ongelma oli, että sille ei löytynyt halukkaita käyttäjiä.

Edison totesi myöhemmin koko episodista: "Siellä ja silloin lupasin itselleni, että en enää koskaan keksisi mitään mitä ei haluttu, ja käsittääkseni olen pitänyt kiinni tuosta valasta."

Se miten tuotekehittäjä ottaa selville mitä markkinat haluavat - ja pitikö Edison todella kannastaan aina myöhemmin kiinni, antaakin sitten ehkä aihetta uusille blogikirjoituksille. Edisonin patenttien määrä kertoo ainakin yhden tilastollisen totuuden; kun tarpeeksi monta kertaa yrittää, voi joskus tärpätä, oli menetelmä tuotekehityksessä sitten mikä tahansa.


Voiko Google hukkua Siniseen Mereen?

Sinisen Meren Strategia on vuonna 2005 kirjoitettu suosittu liikkeenjohdon kirja, joka kertoo jokaisen yrittäjän unelmasta - löydä ja menesty liiketoimintamallilla, tuotteilla ja palveluilla, joilla ei ole kilpailua! Vaihtoehtona on kilpailla leivästä Punaisella Merellä, alueella, jossa kaikki (melkein kaikki) muutkin yrittäjät ovat.

Iso kassa on hyvä laskuvarjo, jos yritys etsii kasvua
Sinisen Meren strategian avulla. Pakkolasku Toivottomuuden
Mereen on huonossa tilanteessa sitten helpompi kestää.
Sinisen Meren strategia on ainakin päällisin puolin tapa, jolla Google rakentaa liiketoimintaansa. Uutuuksia, joita kukaan ei ole aiemmin tehnyt, tuntuu tulevan jatkuvasti yhtiön liukuhihnalta. Toki Google ostaa myös yrityksiä ja työstää eteenpäin markkinoilta löytyviä tuotteiden ja palveluiden untuvikkoja. Yritys ajaa eteenpäin lujaa ja laajalla rintamalla. Itselle nouseekin mieleen kysymys, voiko Google hukkua Sinisen Meren strategiaansa? Paljon pähkähullun hienoja ohjelmistopalveluita ilmaiseksi, tai puoli-ilmaiseksi. Ja noudattaako yritys ylipäätään sittenkään kyseistä toimintamallia?

Google Appsit itsessään on mainio osoitus aluevaltauksesta, joka on ollut Sininen meri. Microsoftin toimisto-ohjelmat perustuivat työasema-palvelin -arkkitehtuuriin. Google osti pieniä yrityksiä kuten Upstartlen (Writely "pilviteksturi") ja 2Web Technologiesin (XL2Web Excel-XML muunto, "taulukkolaskuri webissä"). Näiden pohjalta syntyivät Google Docsin, nykyisin yleisimmin paremmin Google Driven sovellutuksina tunnetut Googlen pilvipohjainen teksturi ja taulukkolaskenta.

Google on luonut niin sanotusti tyhjästä Sinisen Meren alueesta kahdeksassa vuodessa noin miljardin dollarin ( ~ 700 miljoonaa euroa) liikevaihdon Wall Street Journalin vuoden takaisen arvion mukaan. Arvio on paras, minkä löysin, koska Google itse ei kerro tarkkoja lukuja. Gail Axerodin blogista BetterCloud löytyy kuitenkin hyödyllisiä arvioita ja tilastoja, jotka osoittavat Google Appsien tulleen täysi-ikäisiksi.

Sinisen Meren strategia, jos siinä hutiloi, voi viedä yrityksen ilman "syviä taskuja" ja hyvää harkintakykyä perinteisen kilpaillun "Punaisen Meren" sijasta Toivottomuuden Merelle. Toivottomuuden Meri on blogin kirjoittajan termi tilanteelle, jossa liikeidea on kyllä ainutlaatuinen ja markkinoilla ei ole kilpailua tuotteelle, mutta, mutta.... Toivottomuuden Merellä on vähän yrittäjiä ja olematon kilpailu, koska siellä ei ole maksavia asiakkaita! Tai sitten siellä ei ole asiakkaita, jotka maksaisivat tuotteesta niin paljon, että sillä eläisi. Kukaan ei todellakaan tarvitse kyseistä palvelua tai tuotetta. Vaikka idea olisi uusi, rohkea ja muuten innovatiivinen. Ja näyttäisi Siniseltä Mereltä. Jokainen terve yrittäjä valitsee mieluummin hikisen kilpailun Punaisella Merellä - ja vähintään uneksii Sinisestä Merestä.

Googlen laboratoriot työntävät tänä päivänäkin mitä erikoisimpia juttuja aloille, joilla ei todellakaan ole kilpailua, mutta lieneekö markkinoitakaan? Ilman kuljettajia kulkevia autoja, ilmaisia karttapalveluita, ilmapalloihin perustuvia Internet-verkkoyhteyksiä, merelle sijoitettavia datakeskuksia jne. jne. Googlen historiassa on ollut paljon rajuja lähtöjä uusille alueille, osa on toiminut paremmin, osa huonommin. Tähän asti rohkeat lähdöt on palkittu, niissä riskin otto on ollut rajallinen ja yhtiöllä on hyvät rahkeet.

Pika-arvio näyttäisi olevan, että Googlen kohdalla lähestymistapa luoda uusia markkinoita saattaa toimiakin - ja muistuttaa aika paljon Sinisen Meren strategiaa. Yrityksen liikevaihto oli vuoden 2012 lopussa 50,1 miljardia dollaria ja voitto 10 miljardia. Ja kasvu on jatkunut vahvana 2013. Yritys elää hakukoneen mainostuloilla, yrityksestä on tullut maailman suurin ja kannattavin mainostoimisto hakukonemarkkinoinnin supervaltana - ja tätä asemaa ei näytä kovin moni tekijä uhkaavan lähivuosina. Siitäkään huolimatta, että yhtiön Android-käyttöjärjestelmässä mobiilimainonta hakee vielä muotoaan.

Johtopäätös: Noissa tuotekehitys/liikevaihto/tuotot lukusuhteissa Googlen teknologiakokeilut ja Siniselle Merelle lähdöt ovat välttämätöntä ja tervettä hulluutta, josta näyttäisi pitkässä juoksussa hyötyvän myös yhtiön osakkeenomistajat. Mikään menestys ei jatku ikuisesti, ei myöskään Google asema hakukonemarkkinoinnissa. Yhtiö tarvitsee uusia teknologioita, uusia markkinoita tulevaisuutensa turvaksi. Suuri yleisö ja pienyritykset hyötyvät näistä "kokeiluista" ja innovaatioista jo tänään.




Google vahvistaa neuroverkko-osaamistaan

Google on ostanut kolmen hengen tutkimusyhtiö DNN Researchin ja vahvistaa näin neuroverkkoihin liittyvää osaamistaan. Professori Geoffrey Hinton Toronton yliopistosta siirtyy näin Googlen palvelukseen.

Neuroverkkolaskennassa kehitetään ohjelmistoratkaisuja, joilla tietokone oppii suuresta havaintoaineistosta itsekseen tunnistamaan erilaisia malleja, riippuvuussuhteita ja hahmoja. Laskennassa yhdistyvät tilastotieteen ja signaalinkäsittelyn algoritmit. Tekniikasta on hyötyä etenkin kehitettäessä automaattista puheentunnistusta, konenäköä ja koneellista eri kielten kääntämistä.

Muutama ote Hintonin kotisivuilta hänen viimeaikaisesta tutkimustyöstään
sivulta: http://www.cs.toronto.edu/~hinton/


Recent Papers
 Hinton, G. E., Srivastava, N., Krizhevsky, A., Sutskever, I. and Salakhutdinov, R. R. (2012)
Improving neural networks by preventing co-adaptation of feature detectors
http://arxiv.org/abs/1207.0580 [pdf]
 G. Hinton, L. Deng, D. Yu, G. Dahl, A.Mohamed, N. Jaitly, A. Senior, V. Vanhoucke, P. Nguyen, T. Sainath, and B. Kingsbury
Deep Neural Networks for Acoustic Modeling in Speech Recognition
IEEE Signal Processing Magazine, 29, November 2012 (in press) [pdf]
 Salakhutdinov, R. R. and Hinton, G. E. (2012)
An Efficient Learning Procedure for Deep Boltzmann Machines.
Neural Computation [pdf]
 Mohamed, A., Dahl, G. E. and Hinton, G. E. (2012)
Acoustic Modeling using Deep Belief Networks.
IEEE Trans. on Audio, Speech, and Language Processing, 20, pp 14-22. [pdf]


Google on ostanut parin vuoden aikana useammankin hahmontunnistuksen erikoisosaajan, Viewdlen Google osti lokakuussa 2012, PittPatt ja SayNow -yritykset vuonna 2011.


Edellä kuvattujen kaltaisista teknologiayrityksistä löytyy tarkempia tietoja - siis myös jo myydyistä The CrunchBasesta.


Konenäkö on monilla aloilla arkipäiväistynyt, autotekniikassakin se on
tulossa markkinoille nopeasti. Stanfordin yliopiston demo vuodelta 2009.
Isot autovalmistajat kuten Volkswagen, Daimler AG ja koneälyn kehittäjänä Google kehittää robottiautoja, jotka hyödyntävät useampaa erilaista konenäköön ja hahmontunnistukseen liittyvää tekniikkaa. Hahmontunnistusta käytetään nykyisin mitä erilaisimmissa sovelluksissa, Googlen uudet älysilmälasit vain eräänä esimerkkinä.

Neuroverkkolaskennasta puhuttiin Suomessa vielä hermoverkkolaskentana 1990-luvulla, nyt termiksi on vakiintunut neuroverkko.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuroverkot

http://en.wikipedia.org/wiki/Neural_network

Polttouhrit

Maailma, uusin tieto, uutiset, mutta myös menneisyys tulevat yhä helpommalla tavalla silmiemme eteen. Israel, joka on uutisten kestoaihe, on myös pitkälle kehittynyt IT-valtio. Googlella on maassa merkittävää ohjelmisto- ja tuotekehitystoimintaa. Yrityksellä on myös säätiö, joka yhdessä yrityksen tuotekehittäjien kanssa osallistuu natsien hirmutekojen dokumentointiin. Yad Vashemin digitaaliset kokoelmat kertovat omaa ainutlaatuista kieltään Euroopan hirvittävimmistä vuosista ja ihmiskohtaloista noiden tapahtumien vyöryssä.

http://www.yadvashem.org/ Googlen oma blogikirjoitus aiheesta