pilvipalvelut ja digitalisaatio

Pian Chromebookissa voi ajaa Android-sovelluksia

Chromebook on Googlen valmistama ohut client -tietokone eli kannettava, joka ajaa sovellukset Googlen pilvestä ja käyttää Chrome-käyttöjärjestelmää.

Chromebookien myynti on kehittynyt hitaahkon alun jälkeen vauhdilla. Laitteesta on tullut suosittu erityisesti oppilaitoksissa. USA:ssa koulut ostavat laitteita enemmän kuin kaikkia muita yhteensä, ja ne ovat osoittautuneet suosituiksi myös meillä. Kone on heti käyttövalmiina ja verkossa kun sen käynnistää.

Googlen käyttöjärjestelmää käyttävien laitteiden hyviin puoliin on kuulunut hyvin pienet ohjelmistojen hankintakulut. Tavanomaisia Windows-sovelluksia ei voi käyttää, mutta kaikki selainpohjaiset sovellukset kuten Google Docs, Sheets ja Slides ovat käytettävissä. Samoin tuhannet muut web-sovellukset.

Tänä syksynä Chromebook-laitteisiin on asteittain avautunut mahdollisuus ajaa Android-appseja eli sovelluksia. Jos laitteeseen ei vielä ole saanut ladattua Google Play -myymälästä sovelluksia, kannattaa tutkia, saako laitteeseen ladattua niitä Chrome OS -kehittäjäkanavasta.

Ohessa ohje, miten Chromebookiin saa reilun miljoonan Android-sovelluksen valikoiman Chrome OS -kehittäjäkanavan kautta:

Chromebook & Android apps lataukset

Chromebookissa ajetaan kyllä sujuvasti myös Windows-sovelluksia etenkin kouluissa. Ratkaisu perustuu yleensä VMwaren virtuaaliseen työpöytään.  

Isosti uudistunut Google Earth toimii nyt selaimessa

Kotiplaneettamme maa on keskellä uskomattomia muutoksia teknologiamullistuksista ilmastonmuutokseen. Maailmasta on tullut myös yhteinen kylä, jossa tieto liikkuu valon nopeudella ympäri planeetan. Yksi hienoimmista välineistä, joilla Tatu Tavallinen pystyy tutkimaan maapallon eri paikkoja, on pitkään ollut Google Earth.

Google Earth oli tähän asti erikseen tietokoneelle ladattava sovellus, mutta nyt se toimii suoraan selaimessa. Palvelu on maksuton. Windows 10 ja MacBookissa Chrome-selaimessa uusi Google Earth ainakin itsellä pyörii upeasti.  Ohjelma on muutenkin uudistunut. Kolmiulotteiset näkymät ovat realistisempia kuin aiemmassa versiossa ja Google hakukoneesta tutut tietokortit ovat osa käyttöliittymää.

Satelliittinäkymästä voi pudottautua Street View eli kävelynäkymään, joka on tuttu Googlen kartoista (Maps). Parilla klikkauksella katutasolta kävijä hyppää takaisin ilmakuvaan. Voyager eli "matkaaja" toiminnolla pääset mukaan virtuaaliretkille, joissa on mukana myös selostus. Kartan tyylin voi vaihtaa ja näin satelliittikuviin tulee näkyviin esimerkiksi katujen ja vesistöjen nimet. Valikosta voi myös räätälöidä sopivan määrän informaatiota, joka näytetään satelliittikuvissa.

Oman paikkamerkin lisääminen ja perustiedot etsimästäsi maantieteellisestä kohteesta löydät Mapsin hakutoiminnon avulla. Hakuosoitteen kirjoittamisen jälkeen kartta siirtyy etsittyyn paikkaan ja tarjoaa perustietokortin haetusta kohteesta. Haettaessa kadun numeron tarkkuudella sovellus näyttää pikkuikkunassa myös Google Mapsin karttanäkymän. Klikkaamalla tietoikkunan lennokkisymbolia voit liittää oman nastan eli paikkamerkin kartalle, jolloin siihen on helppo jatkossakin palata.

Nyt kun Google Earth toimii suoraan Chrome-selaimen sisällä, pystyvät myös koulut, joissa on nykyisin paljon Chromebook-tietokoneita, hyödyntämään Google Earth -sovellusta opetustarkoituksiin. Aiemmin sovellus on vaatinut Windows, Apple tai Linux-koneen.

Uusi versio Google Earth sovelluksesta vaatii vain Chrome-selaimen toimiakseen.

Yksi parhaista sovellusta seuraavista blogeista on Google Earth Blog - www.gearthblog.com.

Anna paikkatiedon puhua sivuillasi. Muokkaamme Google kartat ja Google Earth pilvipalvelun palvelemaan yrityksesi paikkatiedon viestintää ja tietojen havainnollistamista.

Hypermedia Oy - kumppanisi sovelluskehityksessä

Internet-liikenteen määrä kolminkertaistuu vuosien 2015 - 2020 välisenä aikana

Mobiilidata ohittaa PC-käytön volyymin netissä vuonna 2020.
Maailman johtavan verkkolaitevalmistajan Ciscon Visual Networking Index ennakoi maailman internet-pohjaisen liikenteen (IP) lähes kolminkertaistuvan vuosien 2015 - 2020 aikana. Älypuhelinten tuoma liikenteen kasvu ohittaa vuonna 2020 PC:iden kautta kulkevan liikenteen Ciscon VNI-raportin mukaan.





Liikennemäärät ovat tämän vuoden 2017 alussa siirtyneet zettatavujen (ZB) aikaan.

Zettatavu on SI-järjestelmän lukuyksikkö ja vastaa 1000 exatavua (EB). Yksi exatavu puolestaan on miljardi gigatavua.

Jonkinlaisen käsityksen zettatavun tietomäärästä saa, jos toteaa yhteen zetatavuun mahtuvan 152 miljoonaa vuotta videota ultralaatuisena UHD 8K muotona.

Kun liikenteen kasvu tuskin pysähtyy myöskään vuoden 2020 jälkeen, niin jossakin vaiheessa mittayksiköksi liikennemäärille tulevatkin sitten yottatavut. Tuo luku 1 YB on 1000 potenssiin 8 eli 1 YB = 10008 tavua = 1024 tavua = 1000000000000000000000000 tavua. Nämä ovat sen verran tähtitieteellisiä lukuja, että luultavasti harva jaksaa näitä ymmärtää.

Onko virtuaaliselle todellisuudelle vaihtoehtoa?

  • "Virtuaalinen lento maailman huippumuseoiden näyttelyihin."
  • "Virtuaalinen erillisverkko eli VPN lisää myös nettikäyttäjän tietoturvaa ja yksityisyyttä." 
  • "Google Home, virtuaalinen avustaja." 
  • "Joukosta pilvipalveluja muodostetaan virtuaalinen käyttökokemus." 
  • "Google Now on virtuaalinen assistentti." 
Edellä olevat tekstinpätkät ovat poimintoja tämän Innoyritys-blogin teksteistä, joissa on käytetty ilmaisua virtuaalinen. Sana esiintyy yhä useammin arkikäytössä niin asiantuntijoiden kuin joukkoviestinten teksteissä. Termin käyttö on vahvassa kasvussa, mutta sitä on käytetty jo pitkään, ainakin 1990-luvun alusta asti esimerkiksi telepalveluiden kuvauksissa. Ensimmäisen kerran termiä käytettiin ohjelmistotekniikassa jo vuonna 1959.

Viime syksynä kaikki kohisivat Nintendon Pokémon Go pelistä joka villitsi niin nuoret kuin vanhemmatkin metsästämään "ihmeolentoja" eli virtuaalihahmoja omasta lähiympäristöstä. Wikipedia kutsuu peliä lisätyn todellisuuden videopelinä.

Mitä sana virtuaalinen oikein tarkoittaa? Sanastokeskus TSK ry:n TEPA-termipankki antaa sanalle virtuaalinen seuraavia selitteitä:
  • Näennäinen, todellisuudessa toisella tavoin toimiva kuin havainnot ja käytäntö antavat olettaa
  • Näennäinen, ulkopuolelta katsoen yhtenäinen, mutta erillisistä osista muodostuva
Netistä löytyvä Urbaani sanakirja kuvaa virtuaalisanan käyttöä seuraavasti:

"Virtuaalinen on vanha sivistyssana, joka tarkoittaa kuviteltua, siis jotain sellaista, josta olemme luoneet kuvan, mutta jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Sana on nyt adoptoitu kattamaan suuren osan netissä tapahtuvasta toiminnasta. On virtuaalista verkkopalvelua, virtuaalista kaupankäyntiä ja sataa muuta virtuaalista asiaa. Sanan käyttö on usein vääristynyttä, jos sitä verrataan sanan alkuperäiseen merkitykseen. Kyllä virtuaalinen kaupankäynti eli verkkokaupankäynti on todellista eikä suinkaan kuviteltua!"


Suomen kielessä löytyy termejä kuten virtuaalipalvelin, virtuaalipenis (!), virtuaaliroddaus (auton rakentelu netissä tai mielikuvituksessa) ja virtuaalitalli (hevosharrastusta tietokoneella).

Kielitoimiston sanakirja, jota julkaisee Kotimaisten kielten keskus, määrittelee sanaa virtuaalinen seuraavasti:
  1. oletettu, periaatteessa mahdollinen.
  2. tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla todentuntuiseksi luotu; tietokonesimulointiin perustuva.
  3. tietoverkossa ylläpidettävistä palveluista tai muista samanlaisista käytetty ilmaisu. 
Wikipedia, tuo yhteinen tietosanakirjamme selittää virtuaalitodellisuutta seuraavasti:

"Virtuaalitodellisuus eli tekotodellisuus (keinotodellisuus, lumetodellisuus, engl. virtual reality) on tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö. Virtuaalitodellisuus voi joko pyrkiä simuloimaan jotakin todellista ympäristöä tai se voi luoda täysin kuvitteellisen ympäristön."

Jotta asiasta ei tulisi liian helppo, on juuri edellä kuvatusta Pokemon Go -pelistä ja monista muista älypuhelinten palveluista käytetty toista käsitettä "lisätty todellisuus". Miten se eroaa tekotodellisuudesta? Wikipediasta löytyy jälleen kuvaus, joka viittaa lisätyn todellisuuden olevan virtuaalitodellisuuden alakäsite:

"Lisätty todellisuus (engl. augmented reality, lyh. ar tai AR) viittaa näkymään, johon on lisätty tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä ja jota käyttäjä tarkastelee läpikatseltavien (see-through) näyttöjen kautta. Se on siis järjestelmä, jossa keinotekoista, tietokoneella tuotettua tietoa (kuva, ääni, video, teksti, GPS-informaatio) on lisätty näkymään todellisesta ympäristöstä."

 Lopulta meidän on ymmärrettävä vielä käsite "todellisuus". Näin päästään helposti filosofien tontille. Aihetta pohtii ontologia, oppi olevaisesta eli millainen todellisuus perimmältään on. Onko esimerkiksi todellisuus olemassa?

Tähän pohdintaan törmäsin sen vuoksi, että lisätyn todellisuuden englanninkielisiin termeihin kuuluu myös käsite "real reality", todellinen maailma vastakohtana keino- tai tekotodellisuudelle.

Oli todellisuus sitten olemassa tai ei, niin mistä suosittu sana virtuaalinen on tullut kieleemme ja mitä se alun perin tarkoitti? Sana tulee ranskan kielestä. Sinne se tuli keskiajan latinan sanasta virtualis, joka taas kehittyi roomalaisten sanasta virtus. Virtus tarkoittaa miehekkyyttä, miehisyyttä. Virtuaalis-sanalla alettiin 1450-luvun paikkeilla tarkoittaa asiaa, jolla on olemus tai vaikutus, vaikkakaan ei todellisuudessa tai tosiasiallisesti.

Äidinkielemme kannalta tekotodellisuus olisi ehkä luontevin ytimekäs vaihtoehto pitkälle termille virtuaalinen, vai mitä mieltä blogin lukija on?

Tieteellisen tiedon määrä kaksinkertaistuu joka yhdeksäs vuosi

Elämme suurten lukujen maailmassa, joiden yhteisvaikutus elämäämme on ollut ja tulee olemaan vieläkin rajumpi kuin mihin olemme tottuneet. Halusimme sitä tai emme.

Muutama esimerkki.

Internetin kasvuvauhti on ollut huima vuodesta 1991 lähtien, jolloin maailmassa oli yksi web-palvelin. Maaliskuussa 2016 maailmassa oli ensimmäistä kertaa yli miljardi aktiivista verkkosivustoa. Tästä määrästä tosin 75 prosenttia on "pysäköityjä" sivustoja tai täysin koneellisesti päivittyviä. Sivustojen määrä on hurja kun huomioi, että internetin käyttäjiä oli vuonna 2015 3,2 miljardia.

Samaan aikaan kun digitalisaatio etenee räjähdysmäisellä vauhdilla, on myös perustana oleva tieteellisen tiedon tuotanto vallankumouksellisessa kasvuvauhdissa. Nature.com blogin raportissa Lutz Bornman Münchenin Max Blanck -instituutista ja Ruediger Mutz ETH Zürich teknillisestä yliopistosta ovat tutkimuksessaan laskeneet tieteellisen tiedon määrän historiallista kasvuvauhtia.

Tutkimustiedon määrä, siis tieteellisten julkaisujen luku, näyttäisi kasvavan vuosittain 8 - 9 prosenttia ja kaksinkertaistuvan karkeasti ottaen aina yhdeksän vuoden välein. Kasvu on jatkunut logaritmisena aina 1650-luvulta lähtien. Vuodesta 1950 vuoteen 2000 tiedemiesten ja -naisten määrä kymmenkertaistui 10 miljoonasta yli 100 miljoonaan.

Patenttihakemukset kuvaavat ainakin osin teknisen kehityksen vauhtia. Hiemankaan pidemmällä tarkasteluvälillä on pakko todeta senkin olevan melkoista. Vuonna 2014 maailmassa jätettiin 2,7 miljoonaa patenttihakemusta, vuosikasvun ollessa edellisvuodesta 4,5 %. Vuodesta 2000 patenttihakemusten määrä on karkeasti ottaen kaksinkertaistunut.

Datan määrä kasvaa tunnetusti vielä edellä kuvattuja lukuja nopeammin digitaalisten laitteiden ja verkkojen määrän sekä kapasiteetin rajun kasvun johdosta (esim. Mooren laki). Edellä kuvattujen lukujen kasvun takana on kuitenkin todellinen muutosvoima: koulutus ja inhimillisen osaamisen ja innovaatioiden valtaisa kasvu.

On edelleen miljardi- tai biljoonaluokan kysymys, minkälainen maailma ja maailmankuva meille syntyy kun niin moni perustavaa laatua oleva kehitystrendi muistuttaa eksponentiaalisesta muutoksesta joko ylöspäin tai alaspäin. Kaikki kasvu kun ei ole lisääntymistä tai räjähtävää kasvua, myös supistuvat kehityspolut voivat olla nopeita.

Alaspäin osoittavia kehityssuuntia ovat esimerkiksi perheisiin syntyvien lasten määrän nopea aleneminen maailmanlaajuisesti ja lajien kuoleminen sukupuuttoon.

Myös Suomessa hyvin ajankohtainen kysymys on esimerkiksi tekoälyn ja robotiikan vaikutus työllisyyteen. Yhdysvalloissa professori Ed Hess laskee, että teknologian uusin kehitys hävittää jopa 47 prosenttia nykyisistä työpaikoista seuraavien 10 - 15 vuoden aikana. Laskelmat perustuvat Englannin pankin pääekonomistin Andrew G Haldanen arvioon. Esimerkiksi USA:ssa tämä merkitsee 80 miljoonan työpaikan katoamista. Tuota tilannetta tuskin pystytään maassa ratkaisemaan tullimuureilla tai muilla kaupan esteillä kuten herra Trump on esittänyt.

Kuten edellä kuvatuista tutkimuksen ja patentoinnin luvuista näkyy, kykymme uudistua, tutkia ja selvittää asioita ovat myös ainutlaatuista luokkaa - ehkä sieltä löytyvät parhaat mallit gigaluokan ongelmiemme ratkaisuun?

Aika ajoi tabletin ohi - ainakin osin

Käytätkö vielä tablettia? Tuo Applen perustajan Steve Jobsin keksintö vuodelta 2010 on taitanut tulla elinkaarensa ehtooseen. Tablettien markkinakasvu on kääntynyt laskuun, laitetta tarvitsee yhä harvemmin. Syitä on useita ja monet niistä kertovat teknologiamarkkinoiden luovasta hävitysvoimasta joka työntää syrjään uuttakin tekniikkaa.

Asus Transformer Pad TF701T Tablet ja siihen kuuluva
irrotettava näppäimistö.Tämä Android hybriditabletti tuli
markkinoille jo marraskuussa 2013.
Tablet-markkinoiden ainoa kasvava tuotelohko ovat kaksiosaiset yhdistelmälaitteet, joissa laite on kannettava PC kun sen näppäimistö on kiinnitetty näyttöön. Siitä tulee tabletti, kun sitä käytetään irrotettavan kosketusnäytön avulla, joka sisältää täydellisen kannettavan tietokoneen tarvitseman elektroniikan. Microsoftin Surface Pro -laitteet ovat hyvä esimerkki tällaisista laitteista.  Myös useilta muilta valmistajilta kuten Lenovolta, Samsungilta ja HP:lta löytyy tällaisia hybridimalleja.

Tärkein syy tablettien suosion laskuun lienee suurinäyttöisissä älypuhelimissa. Uusissa älypuhelimissa on jopa 5,5 tuuman näyttö ja huipputarkka kuvanlaatu, mikä riittää korvaamaan tabletin ominaisuudet useimmissa tilanteissa. Puhelimen kuljettaminen on helpompaa, se mahtuu taskuun, kulkee mukana ja on näin lähes aina käytettävissä.

Kannettavat tietokoneet ovat myös litistyneet ja keventyneet vuosi vuodelta. Niiden akut riittävät  yhdellä latauksella jopa koko työpäivän. Litteinä laitteina ne on helppo työntää hetkessä reppuun, salkkuun tai käsilaukkuun eikä tule mieleenkään ajatus, että niitä kutsuisi raahattavaksi kuten vanhan sukupolven kannettavia saattoi vielä nimitellä. Hyvä esimerkki tällaisista laitteista on Applen MacBook Air, joka painaa ainoastaan 1,35 kiloa. Mutta jopa markkinoiden edullisimmasta päästä löytyy laitteita kuten Acer Aspire V3-371 kannettava, jonka paino on vain 1,5 kiloa. Kannettavista on SSD-tekniikan ansiosta tullut myös heti käynnistyviä eivätkä ne näin hidastele kun niitä tarvitaan.

Litiumioniakkujen latauskyvyn lisäksi uusien älypuhelinten ja kannettavien latausominaisuudet ovat parantuneet. Yhä useampi laitevalmistaja hyödyntää akkujen latauksessa Qualcommin kehittämää Quick Charge -teknologiaa, jonka ansiosta puhelimen saa ladattua yli 60 prosentin lataukseen murto-osassa entisestä ajasta. Laitteesta riippuen nopeusero pikalaturin ja perinteisen kännykkälaturin kohdalla voi olla 1/2 - 1/5 entisestä latausajasta. Uusin Quick Charge 3.0 standardi mahdollistaa esimerkiksi LG G5 Android-puhelimen akun latauksen tyhjästä 80 prosenttiin 35 minuutissa.

Suurilla kielialueilla tabletit eivät pysty kovin hyvin kilpailemaan myöskään käyttötarkoituksessa, jossa ne vielä meillä menettelevät - kirjojen lukemisessa. E-ink näytöillä varustetut lukulaitteet kuten Amazonin Kindle ovat vähän silmää rasittavia, toimivat useita viikkoja yhdellä latauksella ja painavat murto-osan vastaavan kokoisesta tabletista. Kevyin 6 tuuman Kindle laitteista painaa ainoastaan 161 grammaa kun tyypillinen hieman isommalla 10 tuuman näytöllä varustettu tabletti on jo puolen kilon luokassa. E-lukulaitteissa Kindle on noussut ylivoimaiseksi ykköseksi johtuen Amazonin kirjatarjonnasta. Tätä blogitekstiä laadittaessa tammikuussa 2017 Amazonin Kindle-myymälästä löytyy pelkästään englanninkielisiä e-kirjanimikkeitä 3,7 miljoonaa.

Miten otan omat tiedostot tehokkaaseen hallintaan Google Driven pilvessä?

Tiedostojen hallinta on kaikille PC:n käyttäjille tullut vaihtelevalla tavalla tutuksi asiaksi. Tiedostoja voi etsiä, lajitella ja esikatsella monin eri tavoin. Google Drive, joka toimii lähes kaikissa erilaisissa tietokoneissa, tableteissa ja älypuhelimissa tarjoaa nykyisin yhä paremmat tavat hallita tietoja pilvessä tutun Windowsin tiedostohallinnan sijaan.

Tässä muutamia vinkkejä, joilla löydät etsimäsi tiedostot Google Drivesta:

Kuten Windowsissa, yksi selkeimpiä tapoja hallita eri tyyppisiä asiakokonaisuuksia on käyttää kansioita. Kun luot uusia tekstejä, laskentataulukoita, esityksiä tai piirroksia G Suitessa (entinen Google for Work ) aineistot tallentuvat Google Driveen automaattisesti. Pilvessä oleviin Google Drive kansioihin voit ladata omalta tietokoneeltasi tai puhelimestasi myös mitä tahansa muita tiedostoja - videoita, valokuvia, tietokantoja - mitä ikinä laitteestasi löytyy.

Hauska ja hyödyllinen piirre on mahdollisuus värittää Google Drive kansioita. Jos värityksen tekee järjestelmällisesti, silmä havaitsee nopeasti vaikkapa taloustiedot ja valokuvakokoelmat jo pelkän kansion värin perusteella. Käytettävissä on 24 eri värivaihtoehtoa.

Päinvastoin kuin mitä nopeasti voisi kuvitella, tiedostojen siirto Google Drivessa onnistuu selainikkunassa yhtä helposti tai jopa joustavammin kuin PC:n työpöydällä. Tiedostoja voi poimia kuten Windowsin tai Macin tiedostonhallinnassa ja siirtää kerralla isoissa erissä työpöydältä haluttuun kansioon. Kansioita pystyy myös siirtämään kansioiden sisään, jolloin tietoihin saa luotua monimutkaisiakin hierarkkisia näkymiä.

Kaikkia tietoja ei aina jaksa eikä ehdi välttämättä järjestellä kansioihin. Google Driven parhaita puolia onkin hakutoiminto, josta Google tunnetaan lajinsa ykkösenä. Yksinkertaisimmillaan oikea tiedosto löytyy heti avainsanalla, mutta jos lähellä oikeaa olevia tiedostoja tulee paljon, kannattaa käyttää haussa eri suodattimia. Suodatinten avulla voit rajata haun tiedostotyypin ja ajankohdan perusteella. Tiimi- ja yrityskäytössä tietojen hakua voi suunnata myös sen perusteella, kuka on asiakirjan luonut tai kenen kanssa se on jaettu.

Driven edistyneet hakutoiminnot

  • Sitaattimerkkejä käyttämällä rajaat haun “tarkasti nämä sanat sisältäviin” asiakirjoihin.
  • OR -ehdolla haku hakee kaikki asiakirjat joissa on joku sanoista: kirja OR pöytäkirja
  • Miinus merkillä suljet hausta pois sanat, joita tuloksessa ei saa näkyä. Esimerkiksi: herne -resepti
  • Drivessa tiedostoja voi tähdittää. Tähditetyt tiedostot löytyvät kun kirjoitat hakuun is:starred

 

Piilotetut metasanat aineiston haun avuksi

 

Kuvaus-kenttä löytyy kun valitset tiedoston ja avaat
kynäsymbolilla kentän, johon "piilotat" lisää haussa
löytyviä termejä.
Jos edellä kuvattujen temppujen avulla esimerkiksi kuvakokoelma tai tuhannet tekstisivut eivät löydy halutulla tavalla, ehdotan Drive-tiedostoihin liittyvän Kuvaus-kentän hyödyntämistä. Siihen voi kirjoittaa ja kehittää oman kunkin tiedoston taustalla olevan luokitussysteemin avainsanoineen ja koodeineen. Google indeksoi kuvaustiedot ja haku etsii myös näiden kuvaussanojen avulla kaipaamiasi tiedostoja. Ominaisuus on kätevä silloin, kun haluaa ryhmitellä asiakirjoja usealla eri ominaisuudella, kuvauksissa ja hakutoiminnossa voi vapaasti käyttää termejä joita itse tekstissä ei esiinny.

Android-puhelimessa Driven hakutoimintojen eräs hauskimpia piirteitä on puhehaku. Androidin puheentunnistus on kehittynyt nopeasti ja ääneen kysymällä Drive-tiedostoista etsii nopeasti ne oikeat asiakirjat isostakin tiedostojoukosta. Haku toimii myös PC:ssä, jos koneessa on mikrofoni ja käytät Chrome-selainta.

Ota kiinnostavat web-sivut talteen helposti

Netistä on tullut valtaisa lehtikioski, superkirjasto ja “kaikkien tietovarastojen äiti”. Siitä on tullut tärkein tiedonlähde monessa asiassa ja kirjoittajan perustietojen hankinnan paras lähde. Moni meistä tallentaakin tietoja netistä kopioimalla tekstejä Wordiin tai muihin tekstureihin “liimaa leikkaa” -periaatteella, tai keräämällä kiinnostavia web-osoitteita selaimen kirjanmerkkilistaan. Helpompiakin tapoja omien tietolöytöjen tallentamiseen on kuitenkin olemassa.

Itse olen käyttänyt pitkään Evernoten työkalua, jolla on saanut kopioitua koko web-sivun kätevästi arkistoon. Palvelun perusversio on ollut maksuton ja olen muutenkin pitänyt sovelluksesta. Taltioituja sivuja on voinut ja voi lukea kaikilla laitteilla: PC:llä, Macilla, tableteilla ja älypuhelimella. Hyvä palvelu, mutta nyt tänä kesänä Evernoten palveluun tuli rajoitus, tallennettuja web-leikkeitä voi lukea maksutta vain kahdella rekisteröidyllä laitteella. Ryhdyinkin päivittämään tietoja, mitä vaihtoehtoja Evernoten mainiolle arkistopalvelulle tänään löytyy.

Pocketiin taltioitua web-sivua on helppo lukea pelkistetyssä lukunäkymässä,

jossa sitä voi itse säätää lisää. Suosituin vaihtoehto Evernotelle lienee Pocket -sovellus, jonka avulla voi kerätä web-sivuja helposti luettaviksi web-sivuiksi, sekä tallentaa web-leikkeille sivujen löytämistä helpottavia avainsanoja eli tageja.

Pocketin saa maksutta ja se tukee esimerkiksi Chrome ja Firefox -selaimia. Sen kanssa kilpailevia vaihtoehtoja ovat Readability*, jolla saa luettua web-sivun helppolukuisessa muodossa, mutta myös talletettua samaan tapaan kuin Pocketilla. On vaikea sanoa, kumpi näistä kahdesta on parempi - lienee kysymys kunkin käyttäjän mieltymyksistä.  

* 7.6.2018 Readabilityn palvelu on sulkeutumassa, vaihtoehtoja puhdasta tekstilukukokemusta etsivälle ovat esimerkiksi Firefoxin ja Macissa Safari-selaimen Read-moodit (lukunäkymä), joilla sivusta saa karsittua kaiken ylimääräisen.

Jos paljon tallentaa aineistoja ja haluaa niitä tehokkaammin arkistoida, Pocket lienee parempi vaihtoehto Evernoten tilalle.

Web-sivujen artikkelien arkistoinnin vaihtoehtona myös Googlen ja Microsoftin pilvipalvelut ovat varteenotettava vaihtoehto. Lopultakin web-sivun tekstin saa kopioitua varsin yksinkertaisesti ja liitettyä “liimaa - leikkaa” periaatteella uudeksi tekstitiedostoksi ja tallennettua pilveen. Pilvessä oleva

Google Docs

-asiakirja esimerkiksi löytyy myöhemmin hyvin helposti yleensä Google Driven omalla tunnetusti korkeatasoisella hakutoiminnolla. Teksturissa talteenotettua tekstiä on tarvittaessa myös mahdollista muokata, mikä ei luonnistu Pocketissa. Pocketin hakutoiminto hakee vain otsikoista, kun taas Evernote ja Googlen työkalut hakevat koko tekstimassasta.

Microsoftin työkaluihin tottuneelle

OneNote

on laadukas ratkaisu, joka erillisen työpöytäohjelmiston (myös selainversio löytyy) ansiosta muistuttaa jossakin määrin Evernotea. OneNote on maksuton.

Googlella on myös muistiinpanotyökalu Keep, joka myös on ilmainen ja toimii kaikissa ympäristöissä. Sillä pystyy nykyisin tallentamaan web-osoitteitakin nopeasti Chromeen liitetyllä laajennusosalla, jonka löytää Chrome Storesta. Ongelmana on se, että pikatallennuksella taas talteen vain web-sivun otsikon ja viitekuvan sekä sivun osoitteen. Mikäli sivu poistuu, ei itsekään voi myöhemmin palata sivun sisältöön - päinvastoin kun Evernotessa ja Pocketissa.

Vaihtoehtoja siis riittää. Edellä mainittujen työkalujen yhtenä merkittävänä haastajana voi pitää myös

Instapaper-sovellusta, joka tarjoaa maksuttoman ratkaisun lisäksi Premium-version alle kolmenkymmenen euron vuosihintaan. Instapaper muistuttaa käyttöliittymältään ja muilta ominaisuuksiltaan huomattavan paljon Pocketia ja toimii kaikilla alustoilla.

Näistä tai vielä mainitsemattomista vaihtoehdoista kannattaa yleensä ottaa käyttöön yksi tai kaksi ratkaisua. Näin omasta web-arkistosta tulee toimiva työkalu, josta kiinnostavat artikkelit löytyvät helposti. Kolmas usein toimiva ratkaisu on yleistietojen osalta luottaa siihen, että hakukoneella löytyy aina riittävästi aiheesta kuin aiheesta tietoa ilman omia web-arkistoja tai tallennettuja linkkitietojakin.

Täsmätieto lähiympäristöstä seuraava iso trendi?

Mikrosiruja ja muuta elektroniikkaa valmistetaan ennätysmäisiä määriä ja sitä on saatavilla yhä pienemmin kustannuksin. Montako tietokonetta teillä on kodissanne, entä toimistossa?

Mikä on erilaisten ja eri kokoisten näyttöjen määrä, joihin hyödynnät työpäivän aikana kotona, autossa, ravintolassa, toimistossa, lentoasemalla?

GPS:n, mobiili- ja wifi-paikannuksen myötä älypuhelimeen tulevat älykkäästi paikkaan sidotut palvelut kuten kartat ja säätiedot. Täsmätiedon saatavuus ja "ilmestyminen" lähiympäristöstä tai mistä tahansa esineestä lähimpään käytettävissä olevaan näyttöruutuun taitaa olla seuraava iso askel paikkatiedon kehityksessä. Internet alkaa puhua "itsestään" älykkäästi riippuen, minkä tilan, laitteen tai esineen parissa olet.

Apple toi pari vuotta sitten markkinoille omat mainosmajakkansa, Bluetooth-tekniikkaan perustuvat pienet radiotaajuustekniikan iBeacon-lähettimet. Kukin lähetin lähettää vastaanottajan puhelimeen oman räätälöidyn sanomansa käyttäjän lähestyessä "majakan" sijaintipistettä.

Langattomia sisätiloissa toimivia tekniikoita kehitetään eri puolilla maailmaa kovaa vauhtia. Eri tekniikoiden hyödyntäminen kaupallisesti on vasta alkutekijöissään, mutta näköalat ovat lupaavia. Uusimpana sisäpaikkoihin liittyvänä kuvaantamis- ja paikantamistekniikkojen kokonaisuutena esimerkkinä Googlen Project Tango, joka hyödyntää tietokoneiden konenäköä paikan, tilan ja ympäröivän maailman hahmottamisessa.

Älykästä lähiympäristöä voidaan luoda useilla eri tavoilla. Passiivisimpia ratkaisuja ovat erilaiset viivakoodit kuten QR-tekniikka. Aktiivisempia tekniikoita edustavat älysiruihin kuten RFID-tekniikkaan (Radio Frequency Identification) perustuva paikantaminen. Projekti Tangossa käytetään yhtenä tekniikkana infrapunapaikannusta, mutta useita muitakin mahdollisuuksia paikantamiseen on.

Näitä ovat esimerkiksi ultraääneen ja UWB eli erittäin laajakaistaiseen radiotekniikkaan perustuvat sovellukset. UWB:ssä tietoa siirretään pienellä teholla lyhyillä kantataajuisilla pulsseilla. Autoteollisuus hyödyntää impulssiradiotekniikkaa esimerkiksi peruutussensoreissa. Lähes kaikki tarkat menetelmät hyödyntävät eri radiotaajuustekniikoita, mutta myös maan magneettikenttää voidaan käyttää apuna ja mitata käyttäjän sijaintia älypuhelimen magnetometrillä.

Googlen avoin Eddystone kilpailee iBeaconin kanssa


Google on yksi keskeisimmistä ympäristön täsmätiedon, älykkään lähiympäristön, kehittäjistä. Yhtiöllä on Physical Web -hanke. Sen ideana on mahdollistaa suoraviivainen älykkäiden laitteiden hyödyntäminen ilman appseja kaikkialla, missä liikumme.

IoT, esineiden internet, ei voi toteutua laajassa mitassa, jos jokaista laitetta varten tarvitaan oma sovellus. Eddystone-majakkatekniikka, joka on avointa lähdekoodia hyödyntävä hanke, muuntaa mitä erilaisemmat laitteet ja ympäristömme älykkääksi universaalilla tavalla. Kun lähestyt vaikkapa kissaa, sen pannassa oleva Eddystone Bluetooth 4.0 -siru kertoo lähimpään näyttöruutuun, vaikkapa tablet-tietokoneeseen, mikä on kissan nimi, omistaja ja muuta hyödyllistä. Näin, jos olet sallinut tiedon automaattisen näytön. Vastaavasti bussi, jossa istut, lähettää älypuhelimeesi tietoa siitä, minkä niminen on seuraava pysäkki ja koska auto pysähtyy siinä.

Jos käytössäsi on Nexus 6 puhelin tai Nexus 9 tabletti, voit kokeilla Eddystone-lähetystä ilman erillistä Eddystone-majakkasirua. Markkinoille on juuri tulossa yhdistelmälähettimiä, jotka lähettävät paikkatietoa sekä iBeacon-tekniikalla että avoimella Eddystone -standardilla. Esimerkiksi Estimote.comista voi kolmen lähettimen kehityssarjan tilata nyt maaliskuussa 2016 hintaan 99 dollaria.

Mobiili- ja työpöytäsovellusten rajat murtuvat - matkalla laiteriippumattomaan tietojenkäsittelyyn

Infoworld-verkkojulkaisun toimittaja Galen Gruman julkaisi menneellä viikolla erinomaisen artikkelin "Welcome to the postmobile future".  Artikkeli on erinomainen muistutus kaikille tietohallinnosta ja sovelluskehityksestä vastaaville tahoille seikasta, joka mobiililaitteiden vyöryssä on välillä unohtunut.

Olemme menossa maailmaan, jossa samaa työtä halutaan tehdä kaikilla laitteissa mitä erilaisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Oleellista on suunnitella tietojärjestelmän peruspiirteet oikein ja vasta sitten miettiä, miten palvelu saadaan toimimaan hyvin eri käyttöjärjestelmissä ja näyttöruuduilla. Windows, Linux tai Android, DB2 tai MariaDB eivät ole tärkeitä, oleellista on asiakastarpeen tehokkaasti ratkaiseva ja hoitava tietojärjestelmä.

Meillä ei jatkossa pidä olla erillisiä mobiili- tai työpöytäsovelluksia, vaan sovelluksia, jotka toimivat tarkoituksenmukaisesti mobiili- ja pilvisovelluksina, kuin myös ohjelmointirajapintoina sekä ratkaisuina erikoislaitteiden ja pelikonsoleiden kautta.

Tietojärjestelmään pääsee jatkossa montaa tietä ja palvelukokemus on korkeatasoinen, syntyi se mitä kautta tahansa. Käyttöjärjestelmien ja eri muotoisten laitteiden muodostamat raja-aidat kaatuvat. Yksi perussyy tähän on, että lähes kaikkien sovellusten vaatima laskentateho löytyy joko laitteista itsestään tai nopean verkon läpi laskentakeskuksesta.

Itsenäisten työpöytäohjelmien ja toisaalta myös supistettujen mobiiliohjelmistojen aika alkaa olla ohi. Sovellukset koostuvat monimuotoisista client-osista, sienirihmamaisesta verkkorakenteesta ja taustalla pilvilaskenta pitää tietojärjestelmän kokonaisuuden ja datan yhtenäisenä.

Kaiken internet, teollinen internet, M2M - mikä erottaa nämä kolme käsitettä?

Käsitesekamelskat ovat kaikille tuttuja. Neljäs teollinen vallankumous on porteillamme. Näin on lausuttu teollisen internetin merkityksestä. Suomessa puhutaan samassa hengenvedossa usein digitalisaatiosta.

Tietoverkoista siirryttiin 1990-luvun alussa verkkojen verkkoon eli internetiin. Nyt kaikki liitetään kaikkeen - noin pelkistetysti kuvaten. Mikä suhde eri käsitteillä oikein on toisiinsa?

Tässä lyhyt tiivistelmä isosta asiasta:

  • The Internet of Everything (IoE), "kaiken internet" on Ciscon luoma yleiskäsite. Sen alle kuuluvat loogisesti kaikki muut internetin käsiteversiot kuten teollinen internet. Suomessa puhutaan digitalisaatiosta, ja se on konseptina monessa suhteessa lähellä IoE-käsitettä, koska digitalisaatiolla tarkoitetaan prosessien digitalisoinnista - ja useimmissa tapauksissa IoE on alusta, jota digitalisaatiossa tarvitaan.
  •  IoE rakentuu neljästä pääelementistä, jotka ovat toisiinsa kiinni netin kautta:
    • ihmisistä
    • esineistä
    • datasta
    • prosesseista
  • The Internet of Things (IoT) tarkoittaa internetin laajentumista laitteisiin ja koneisiin, joita ohjataan, mitataan ja joilla kerätään tietoa internetin läpi. Suomenkielinen vastine on esineiden internet, josta käytetään myös synonyymiä asioiden internet. Esineiden internetin sijaan Suomessa käytetään käsitteestä rinnakkaisilmaisuna myös käsitettä "teollinen internet".
    • Teollinen internet on ymmärrettävissä yrityskäyttöön suunnattujen esineiden internetin ratkaisujen IoT-termiksi. Kuluttajapuolella on jo nyt huomattava määrä IoT-ratkaisuja ja termi teollinen internet ei ainakaan blogin kirjoittajan korvissa kuulosta näissä sovelluksissa hyvältä kuvaustavalta. 
  • Koneiden ja sensoreiden keskinäisessä internet-kanssakäymisessä käytetään ilmaisua M2M eli Machine to Machine -käsitettä. M2M on ymmärrettävissä IoT:n alakäsitteeksi.

Ohjelmointityön uudet haasteet - toteutuvatko nämä ennusteet?

Ennustaminen on tunnetusti melkein mahdotonta, etenkin oikeaan osuvien ennusteiden laatiminen. Lyhyen aikavälin sääennusteet ehkä onnistuvat kohtuullisesti, mutta muut ennusteet? Ihmisen luoma maailma on liian monimutkainen ja markkinat toimivat kaikesta mallintamisesta huolimatta omalla arvaamattomalla tavallaan. Ohjelmistotyön menetelmät, työkalut ja tekniikat eivät ole poikkeus.

Tietotekniikasta useita kirjoja kirjoittanut Peter Wayner on joka tapauksessa Infoworld-lehdessä uskaltautunut ohjelmistotyön oraakkeliksi. Ennustus innosti myös blogin kirjoittajaa laatimaan omia kommentteja Waynerin listaan. Siksi kannattaa alla olevan tiivistelmän jälkeen lukea myös Waynerin alkuperäinen artikkeli, jos haluaa tarkistaa, mitä hän todella tarkoitti.

Mitä mieltä itse olet näistä kehityssuunnista ja niiden merkityksestä?
  1. Grafiikkaprosessoreiden ohjelmoinnista tullaan puhumaan yhtä lailla kuin ennen tietokoneiden keskusyksiköistä. Grafiikkaprosessoreita osataan ja kannattaa käyttää tehojensa puolesta myös moniin muihin laskentaintensiivisiin sovelluksiin kuin pelkkään grafiikan nopeuttamiseen.
  2. Tietokannoista tulee älykkäämpiä datan analysointityökaluja. Big data ja liiketoiminnan analytiikka sujuu jatkossa yhä useammin suoraan tietokannassa. Tietokannat antavat itse yhä tarkempia tietoja, mitä aineistoja ne ylläpitävät ja minkälaisia piirteitä aineistoissa on, ilman että niitä tarvitsee aina erikseen "käskyttää" eli ohjelmoida. 
  3. JavaScriptiä - jolla tunnetusti ei ole mitään tekemistä Javan kanssa - tullaan käyttämään kaikkialla. Kannattaa seurata mihin esimerkiksi HTML5, Chrome OS ja Chromebookit  pystyvät.
  4. Android, ja sen myötä Linux, tulee kaikkiin laitteisiin. Nikonin kamerassa voit käyttää Instagramia, koska itse kamera on Android-laite. Saattaa käydä niin, että Android-sovellukset tulevat myös PC:issä syrjäyttämään nykyiset Windowsin appsit ja työpöytäohjelmat.
  5.  Esineiden internet tuo mukanaan lisää mitä erilaisimpia järjestelmäalustoja ja etenkin sovellusrajapintoja. Kun kaikki esineet ja laitteet kytketään toisiinsa, on järkevien ohjelmointirajapintojen (API) toteutuksessa ja valinnassa työmaata tuhansille ja taas tuhansille ohjelmoijille. 
  6. Avoimen lähdekoodin sovelluksien ansaintamallit kehittyvät. Jos lähdekoodi on ilmaista, jollakin tavalla ohjelmien tekijöidenkin pitää elää. Lopputuloksena me saamme jatkossakin nauttia edullisista ohjelmista, mutta maksaa jonkin verran sovellusten tuesta tai lisäarvollisista ominaisuuksista, jotka eivät välttämättä ole avointa lähdekoodia. 
  7. Web-sovellusten oma koodaus korvautuu johtavien julkaisuympäristöjen (CMS) omilla laajennuksilla ja moduuleilla. Valitse Drupal, Wordpress tai Joomla ja toteuta web-unelmasi kustannustehokkaasti.
  8. Vähemmän isoja ohjelmistoja, enemmän isoja ohjelmistoalustoja joihin saa runsaasti lisäominaisuuksia, pikkuohjelmistoja ja laajennuksia. Google Worksin laajennukset tai Chrome Storen sovellukset kertovat hyvin, miten ohjelmistomarkkinat muotouvat uudella tavalla. Iso järjestelmäalusta, johon tulee käytännössä joka päivä uusia laajennuksia, appseja ja "plugareita". 
  9. Komentorivit eivät katoa mihinkään. Mikä onkaan tehokkaampaa ohjelmointia kuin kirjoittaa haluttu käsky editorilla muutamalla merkillä. Komentorivit ja tekstieditorit ovat elossa vielä 2020-luvullakin.
  10. Ohjelmointi tulee olemaan yhtä vaikeaa ja harvojen ammatti kuin ennenkin. Ohjelmointia on yritetty tehdä helpommaksi viimeiset 50 vuotta siinä onnistumatta. Ohjelmointityökalujen yksinkertaistaminen ei paranna tilannetta - todellinen ohjelmointityö vaatii jatkossakin lahjoja ja ammattitaitoa.
  11. Ohjelmistotyön ulkoistaminen ja itse tehtävät sovellukset pysyvät pattitilanteessa. Molempien ratkaisumallien tekniikat ja prosessit kehittyvät. Molemmilla tulee olemaan hyvät ja huonot puolensa myös jatkossa.
  12. Yritysten johto ei jatkossakaan ymmärrä ohjelmistoammattilaisten kompetensseja ja itse ohjelmistotyön luonnetta. Kannattaa unohtaa fantasiat lapsineroista, jotka ohjelmoivat uuden ihmesovelluksen muutamassa päivässä. Järkevä tavoite, järkevä aikataulu ja pätevä toteutustiimi, jossa on kokemusta mukana voi saada jotakin hyödyllistäkin aikaan.

Tv- ja videopalvelut nousivat laajakaistaliittymien suurkuormittajaksi

Minkälaisia sisältöjä maamme dataverkoissa oikein liikkuu? Web-sivujen osuus koko kiinteiden laajakaistaliittymien liikenteestä jää reilusti alle viidennekseen kaikesta datasiirrosta. Videoiden katselu "jyrää".

Finnet-liittoon kuuluvan Anvian selvityksen mukaan laajakaistaverkoissa nettivideot kuten Netflix, YouTube, Areena, Katsomo ja Ruutu sekä IPTV-palvelut muodostavat 60 prosenttia laajakaistan liikenteestä. Tiedostojen lataaminen ja jakelu ottavat liikennemäärästä 20 prosentin osuuden. Vain viimeinen viidesosa laajakaistan käytöstä on tavanomaista nettisurffaamista, verkkopankkien käyttöä, Facebook-viestintää, Skypeä ja Twitter-sanomia.

Viestintäviraston tilastojen mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista katsoo nettivideoita ja kuten tunnettua, verkosta on tullut myös musiikin jakelun ja kuuntelun keskeinen kanava.

Liikennemäärät tulevat kasvamaan myös jatkossa. HDTV ja sitä korkealuokkaisemmat videokuvan standardit kuten UHDTV vaativat yhä lisää kaistaa. Kuituliittymissä ja kaapeliverkoissa sekä tulevissa 5G-mobiiliverkoissa UHD-lähetykset pystyy vastaanottamaan helposti. HDTV-lähetyksiä moni seuraa jo nyt ADSL2+ tekniikalla, joka hyödyntää perinteisiä kuparisia puhelinjohtoja.

Tällä hetkellä kiinteissä laajakaistaverkoissa liikkuu huomattavasti enemmän dataa kuin mobiiliverkoissa ja niiden tekniikka mahdollistaa nopeuksien valtaisan noston myös jatkossa. Käytännössä langattomat verkot kuitenkin tulevat nopeasti haastamaan myös kiinteän verkon ratkaisut kuten ADSL:n ja jopa kuidun ainakin lähivuosina.

Niin kuluttaja- kuin yrityspuolellakin uudet mobiiliverkot 4G LTE ja 5G verkot avaavat mahdollisuuksia monipuolisiin ja taloudellisesti houkutteleviin palveluihin. Esimerkiksi huippulaatuinen video kulkee kivutta 5G verkossa ja moni katselee jo nyt HDTV-lähetyksiä 4G-tekniikalla.

Uuden infrastruktuurin kivijalkana tulee jopa mobiiliverkoissa kuitenkin olemaan kuitu, jossa dataa siirtyy lähes käsittämättömällä kapasiteetilla - puhutaan petabit-luokan volyymista yhdessä kuidussa. Yksi petabitti on tuhat terabittiä ja yksi terabitti on tuhat gigabittiä. Tyypillinen HDTV-tasoinen elokuva on verkossa siirrettynä useimmiten noin 7 - 10 gigabittiä kooltaan. Kuituverkkojen tiedonsiirtokapasiteetin teoreettinen raja on lisäksi tänä kesänä julkaistujen tietojen mukaan edelleen siirtynyt ylöspäin jopa kertoimella 20.

Finnet-liiton tiedote

Nopeus, edullisuus, ketteryys - tervetuloa digitalisaation uuteen aikakauteen

Suomen on aika herätä digitalisaatioon!

Meneekö yrityksellänne hyvin, tyydyttävästi vaiko heikosti? Oikeaa strategiaa ja sitä seuraavaa toimenpanoa ei voita mikään. Positiivinen impulssi sekä strategian parantamiseen että toiminnan tehostamiseen saattaa löytyä digitalisaatiosta, joka on jotakin huomattavasti erilaisempaa kuin ikääntyneempi yritysjohtajapolvi on tottunut kutsumaan tietotekniikaksi tai peräti ATK:ksi. Niin muuttuvat ajat.

Keskuskauppakamarilla on ollut tänä vuonna ajankohtaisena teemana yritysten digitalisaation vauhdittaminen - ja kyllä hyvästä syystä.

Digitalisuus pilvipalveluineen, ketterine ohjelmisto- ja internet-tekniikoineen sekä jatkuvasti alentuvina laitehintoina on muutamassa vuodessa luonut aivan uuden tyyppisen liiketoimintaympäristön. Tässä ympäristössä tuotekehitys, tuotanto, markkinointi ja jakelu toimivat usein huomattavasti tehokkaammin, jos uusista työkaluista ymmärretään ottaa enemmän irti.

Digitalisaatiolla pystymme lisäämään arvoa lähes kaikkiin tuotteisiin että palveluprosesseihin. Ydinasia on oivaltaa, että voimme tehdä töitä ja bisnestä uudella tavalla, viisaammin. Rajuimmillaan kyse on kokonaan uusien ansaintalogiikkojen ja liiketoimintamallien käyttöönotosta.

Teollisen internetin käsiteviidakko

Uutta termiä pukkaa julkiseen keskusteluun ICT-puolella tasaisen varmasti ja jatkuvasti lisääntyen. Mikä asia tarkoittaa mitäkin englanniksi, siinä jo selvittämistä, puhumattakaan asian avaamisesta vaikkapa suomeksi. Teknologiateollisuus on julkaissut Teollisen yrityksen digitalisoitumisen käsikirjan, jonka toimittajat Sanna Korhonen ja Katriina Valli pyrkivät selkiyttämään nopeasti kehittyvää terminologiaa.

Mikä on yläkäsite, mikä alakäsite digitalisaatiossa ja teollisessa internetissä? Piirsin kirjoittajien esittämän kaavion termit infografiikaksi puun muotoon:


Sanat digitalisaatio ja digitalisoituminen tarkoittavat suomenkielessä samaa asiaa. Google antaa digitalisaatiolle 159000 tulosta, digitalisoitumiselle 73900 tulosta.

PS. Käsikirja on ladattavissa pdf-muodossa osoitteesta http://www2.teknologiateollisuus.fi/file/17667/Teollisenyrityksenksikirja.pdf.html

Termit digitalisaatio, teollistunut internet, kaiken verkottuminen ovat ylimmän tason käsitteitä. Niiden alatapaus on teollinen internet, jonka alla lähempänä laitetasoa ovat käsitteet teollisuuden internet ja toimialojen internet. Laitteiden välinen Machine to Machine (M2M) ja IoT, Internet of Things ovat jo hyvin lähellä laitelähtöistä tapaa katsoa internetin tuomaa muutosta teolliskaupallisessa yhteydessä. Asian kokonaiskuva selviää hyvin käsikirjasta, suosittelen.

Maailman verkottuneiden laitteiden määrä viisinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä

Teollinen internet ja digitalisaatio avaa monimuotoisia ja suuria tuottavuuden lisäysmahdollisuuksia myös rakennusteollisuudessa. Digitalisaation nopea kasvu näkyi monessa mittakaavassa kevään CeBIT-messuilla Hannoverissa.

Markkinatutkimuslaitos Gartner ennakoi, että vuonna 2020 maailmassa on 25 miljardia internetiin kytkettyä laitetta. Samsung puolestaan lupaa, että samana vuonna kaikki yhtiön valmistamat digitaaliset laitteet ovat kytkettävissä nettiin. Tällä hetkellä maailmassa on jo noin 5 miljardia laitetta kytkettynä verkkoon, joten jos Gartnerin arvio toteutuu, tulemme näkemään asioiden internetin tai teollisen internetin hurjan kasvun seuraavien viiden vuoden aikana.

Tulevaisuuden ennakointi on aika lailla mahdotonta. Yksimielisyys on kaikkien merkittävien arvioijien kohdalla vain siitä, että IoT:n eli asioiden internetin kasvu tulee jatkumaan ja luultavasti aika voimakkaana. Cisco arvioi kaksi vuotta sitten, että 2020 maailmassa nähdään noin 50 miljardia verkotettua laitetta, kun Morgan Stanley veikkasi luvuksi jopa 75 miljardia verkotettua laitetta. Epävarmuus ja epäily verkottumisen turvallisuudesta ja tietoturvasta saattaa olla kuitenkin jarru, jonka seurauksena kasvu toteutuu edellisiä arvioita hitaampana.

Muutos merkitsee yritystaloudelle ja kansantalouksille valtaista mahdollisuutta jos ja kun tietoturvakysymykset pystytään IoT:ssa hallitsemaaan. Kun koneet kommunikoivat automaattisesti keskenään ja optimoivat toimintaansa (M2M, Machine to Machine), tuottavuuden kokonaiskasvua voidaan mitata tuhansissa miljardeissa dollareissa. Ei ihme, että tämä asioiden tai esineiden internet nähdään mahdollisena kolmantena teollisena vallankumouksena tai vähintään sen osana.

Monestako teollisesta vallankumouksesta on kyse, riippuu toki määrittelijästä. The Economist lehti julkaisi 2012 pääkirjoituksen ja jakoi teolliset vallankumoukset kolmeen osaan:
  1. Tuotannon mekanisaatio ja tehdasteollisuuden synty
  2. Joukko- ja sarjatuotannon synty, jossa herra Henry Ford oli yksi pääosan esittäjistä
  3. Digitalisaatio - useat tärkeät tekniikat ja valmistusprosessit ovat liittymässä saumattomaksi verkoksi: älykkäät ohjelmistot, uudet materiaalit, robotit, kehittyneet langalliset ja langattomat verkot, anturit ja lukemattomat tehokkaat web- ja pilvipohjaiset datapalvelut
Digitalisaatio palauttaa työpaikkoja Eurooppaan ja muihin kalliin työvoiman paikkoihin, koska työvoimakustannusten osuus automatisoidussa teollisuudessa jää yhä marginaalisemmaksi. Toisaalta valmistuksen paluu kotiin tuo etua myös palvelualan ammattilaisille. Kun tuotekehittelijät voivat työskennellä lähellä valmistuspaikkaa, pystytään sekä tuotteita että valmistusmenetelmiä kehittämään integroidummin. Maantieteellinen läheisyys on etu kaikessa luovassa työssä kuten teknisessä suunnittelussa. 

Näyttääkin hyvin ilahduttavalta, että maamme uusi hallitus puhuu digitalisaation edistämisestä osana hallitusohjelmaa. Alexander Stubb, josta tulee uusi valtiovarainministeri, on monessa yhteydessä painottanut digitalisaation merkitystä, joka valtioneuvostossa nähdään lääkkeenä moneen kansantaloudelliseen ongelmaan. Hallitusneuvotteluissa digitalisaatio nousi tunnistetusti yhdeksi strategisten prioriteettien kohteeksi.

Robotisaatio takeltelee Suomessa

Applen iPhone ja iPad -laitteita valmistavan Foxconn Technology Groupin tavoitteena on, että yrityksen kokoonpanolinjan töistä robotit hoitaisivat 70 prosenttia kolmen seuraavan vuoden sisällä. Tällä hetkellä yrityksen palkkalistoilla on yli miljoona työntekijää. Näiden lisäksi tuotannossa käytetään jo tänään arviolta 50.000 robottia.Yritys on valmistanut omia robottejaan vuodesta 2007 lähtien ja niitä valmistuu noin 10.000 vuodessa Wall Street Journalin mukaan.

Robotit, joiden käyttöönotossa ja soveltuvuudessa Applen vaativien tuotteiden valmistukseen on ollut omat haasteensa, tekee mielenkiintoiseksi se, että niitä käytetään intensiivisesti Kiinassa - maassa jota on pidetty edullisena työvoimakustannuksiltaan. Kiina olikin vuonna 2014 maailman suurin teollisuusrobottien ostaja ja kyseinen markkina kasvoi edellisvuodesta 54 prosenttia. Kakkossijalla oli Etelä-Korea. Sitten perässä tulivat Japani, Yhdysvallat ja Saksa.

CeBIT messuilla oli tänä keväänä hieno demonstraatio, jossa ihmiset eri puolilta maailmaa ohjasivat KUKA-teollisuusrobotteja, jotka työstivät eri muotoisia polystyreenikappaleita ja latoivat ne hyllyyn. Internet 4.0 palaset alkavat olla paikallaan.

Robottien tiheydessä 10.000 työntekijää kohden johtava maa on edelleen Etelä-Korea, jossa oli 437 robottia / 10.000 työntekijää, seuraavina tulivat Japani, Saksa, USA ja viidentenä Kiina. Esimerkiksi Saksassa on robotteja kymmenen kertaa enemmän työtekijöitä kohden kuin Kiinassa. Tilastossa on listattu maat, jotka viime vuonna hankkivat kappalemääräisesti eniten robotteja. Kiinan kasvukiri on kuitenkin hurja ja maa ohittaa nykyisellä investointivauhdilla sekä Euroopan Unionin että Yhdysvallat jo vuonna 2017. Arvio perustuu Kansainvälisen Robotiikkayhdistyksen (IFR Statistical Department) tilastolliseen analyysiin.

Suomi oli robottitilastoissa vielä hyvällä sijalla vuonna 2011, jolloin meillä oli hieman enemmän robotteja työtekijämäärän nähden kuin USA:ssa ja hieman vähemmän kuin Ruotsissa, jossa suhdeluku oli 150 / 10.000 työntekijää.  Huolestuttavaa on, että robottikannan kasvu eli robotisaatio on pysähtynyt. Jos vuonna 2013 USA veti kaulaa Suomeen. Tosin myös Ruotsin robottikanta näyttää jämähtäneen paikoilleen.

Ei niin, etteikö Suomessa moni ymmärtäisi robotiikan ja uutta teollista vallankumousta lupaavan teollisen internetin keskinäistä yhteyttä. Monet merkit viittaavatkin siihen, että robotisaation uusi kasvuaalto on lähivuosina tulossa meillekin tekoälyn, anturitekniikan ja teollisen internetin kehityksen vauhdittamana.

Helsingin Messukeskuksessa järjestetään Robottiviikon kick-off tapahtuma 10. kesäkuuta klo 13 - 17. Ilmoittautua voi vaikka Facebookissa: https://www.facebook.com/events/1437758416520157/ . Lisää itse tapahtumasta: http://roboticsfinland.fi/robottiviikkokickoff.html. Esillä on asiaa niin virtuaaliroboteista, hoivaroboteista kuin robottiautoista, plus muuta kiinnostavaa.

Suomalaiset yritykset nousivat pilvilaskennan kärkeen Euroopassa

Suomen taloudella ei ehkä kaikin osin mene lujaa, mutta joissakin suhteissa osaamme olla kyllä edelläkävijöitä. Pilvilaskennassa Suomi oli viime vuonna Euroopan ykkönen. Hieman yli puolet, eli 51 prosenttia suomalaisista yrityksistä hyödynsi pilvisovelluksia ja -palveluita. Näin EU:n virallisen tilastoelimen Eurostatin tiedotteen mukaan:

Yhdysvallat on edelläkävijä pilvilaskennassa. Amerikkalaisista yrityksistä 75 prosenttia hyödynsi pilvipalveluita jo vuonna 2013. Cisco arvelee, että vuonna 2018 maailmanlaajuisesti tietojenkäsittelystä 80 prosenttia tapahtuu pilvilaskennan datahalleissa ja 20 prosenttia perinteisissä yritysten omissa keskuksissa.

Pilvilaskennassa menestyminen auttaa yrityksiä ja kansantaloutta toimimaan tehokkaammin. Siltä osin tilastossa kärjessä oleminen on ymmärrettävä hyväksi uutiseksi.

Olen useammassakin blogitekstissäni taustoittanut pilvilaskennan liiketaloudellista merkitystä, tässä yksi pidemmänpuoleinen näkemys parin vuoden takaa: http://innoyritys.blogspot.fi/2013/06/pilvi-on-yritykselle-valttamattomyys-ei.html 

Pilvilaskentaan liittyy tietoturva ja tietojen säilytys EU:n alueella. Eurooppaan onkin koko ajan noussut uusia kansainvälisiä ja kansallisia pilvilaskennan keskuksia tästä syystä. Tämän kevään CeBIT-messuilla Amazon oli näyttävästi esillä markkinoimassa viime syksynä avattua toista eurooppalaista pilvilaskennan keskustaan, joka avattiin Frankfurtissa. Amazonin toinen keskus on ollut jo joitakin vuosia Irlannissa. Tunnetut suomalaiset yritykset kuten Rovio ja Suunto ovat esimerkkejä Amazonin pilvilaskennan asiakkaista.

Amazon on johtava toimija pilvilaskennan saralla, yrityksellä on noin miljoona yritysasiakasta ja ne tulevat 190 eri maasta. Luku on korkea kun ajattelee, että YK:n listalle mahtuu 206 itsenäistä valtiota. Muista amerikkalaisista toimijoista todettakoon, että Googlella on EU:n alueella kolme tietokonekeskusta (joista yksi Suomessa), Microsoftilla neljä ja IBM:llä kolme. Muitakin amerikkalaisia ja kansainvälisiä toimijoita unionin alueella on, mutta edellä mainitut kuuluvat ns. suuriin nimiin. Isoista toimijoista myös Apple on tulossa kiristyneiden tietosuojavaatimusten osaltaan vauhdittamana Eurooppaan kahdella keskuksella, kun aiemmin yhtiön keskukset ovat olleet kaikki USA:ssa. Toinen keskuksista tulee Tanskaan, toinen Irlantiin.

Amazon vauhditti Hannoverissa CeBIT-messuilla EC2, AWS ja
S3 pilvipalvelujensa markkinointia persoonallisella messuautolla.

Digitalisaatiosta suomalaisen yrityksen uusi tukijalka

CeBIT 2015 pidettiin Hannoverissa maaliskuussa.
Maailman suurimmat tietotekniikan messut CeBIT pidettiin jälleen tänä keväänä Hannoverissa. Messujen yksi keskeisimmistä teemoista oli digitalisaatio, josta on myös Suomessa puhuttu koko talouden uudistumisen välineenä. 

CeBIT:ssä näki messuhallissa messuhallin perään konkreettisesti, miten maailman muuttuminen nolliksi ja ykkösiksi, eli ICT-tekniikkaan perustuvaksi tulee  läpäisemään ja muuttamaan lähes kaikkea inhimillistä toimintaa. Joskus muinoin tietotekniikka tarkoitti konttoriautomaatiota ja jotakin erikoista ammattitekniikkaa. Sitä se on vieläkin, mutta myös yrityksiä paljon kattavammin koskettavaa. Tänään digitalisaatio läpäisee kaiken ja koskee jokaista ihmistä, pientä ja keskisuurta yritystä, talouden jättiläisiä, maataloutta ja luonnollisesti myös julkista sektoria. 

Uudet liiketoimintamallit ja digitalisaatio kulkevat käsi kädessä. Teollinen internet, lukemattomat mobiilisovellukset, pilvilaskenta, kuluttajien arkipäivän esineiden älykkyyden kasvu - yrityksille tulee joka päivä uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Digitalisaatiosta pitäisi kaiken järjen mukaan tulla aika pian yhä useamman suomalaisen yrityksen tukijalka niin tuotteissa kuin palvelutuotannossa.

Uutta liiketoimintaa tai liiketoiminnan mallia ei tietenkään löydy valmiina mistään verkkosivulta tai "hyllyltä", vaan se vaatii omatoimista tutkimista, kokeilua ja tuotekehitystä. Messut ovat tässä suhteessa oiva paikka saada yksi merkittävä näkökulma markkinatietoon ja tekniikan eri kehityssuuntiin. CeBIT:n kohdalla tähän tarjoutui mahdollisuus muun muassa monen korkeakoulun messuosastolla.

CeBIT:n kehitys itsessään dokumentoi digitalisaation menestyskulun. Hannoverin teollisuusmessuja on järjestetty vuodesta 1947. Vuodesta 1950 teollisuusmessujen kolmanneksi suurin messuosasto oli toimistotekniikka ("Büroindustrie"). Tietokoneiden ja konttoritekniikan osuus kasvoi vuosi vuodelta niin paljon, että lukuisista messualueen hallien laajennuksista huolimatta teollisuusmessuilla tuli liian ahdasta. Vuodesta 1986 Centrum der Büro- und Informationstechnik - lyhyesti CeBIT on saanut maaliskuussa pidettävät oman messunsa neljä viikkoa ennen varsinaisia teollisuusmessuja.

Messut olivat tänä vuonnakin jättiläismäiset, vaikka osanottajia on useina aiempina vuosina ollut huomattavasti enemmänkin. Nyt kävijöitä oli 221.000. Vertailun vuoksi, kun muun muassa Bill Gates vuonna 1995 esitteli Window 95:n messuilla, kävijöitä CeBIT:ssä oli 755.000 ja huippuvuotena 2001 mentiin yli 800.000 kävijän rajan.

Osa digitalisaation tarinaa tai evoluutiota on nopeiden tietoverkkojen, Internetin valtaisa suosion kasvu. Voikin hyvin kysyä, selittääkö tämä osaltaan kävijämäärän alentumisen? Järjestäjien sanotaan myös määrätietoisesti kääntäneen messujen näytteilleasettajien rakennetta ammattilaisia kiinnostavammaksi.

Oma yrityksemme Hypermedia Oy kehittää työkseen asiakkailleen yrityskohtaisia ohjelmistoratkaisuja kuten sähköisen liiketoiminnan järjestelmiä ja julkaisutyökaluja tuotetiedon hallintaan.

CeBIT antoikin tällaiselle ammattikävijälle jälleen mitä erilaisimpia impulsseja ja uusia näkemyksiä. Messuilla on siis edelleen paikkansa. "Learning by walking and talking" antaa omanlaisensa tehokkaan tavan tunnistaa lyhyessä ajassa uusia ratkaisuja, ilmiöitä ja teknologioita. Näistä joistakin lienee hyötyä paitsi omille asiakkaille, myös omalle palvelu- ja tuotekehitykselle. Tällaisen havainnon olen tehnyt ainakin aiemmista CeBIT-käynneistäni.

Digitalisaatio tulee ja tuhoaa, mistä apua?

Lähes kaikkialla eri maiden hallitukset käynnistävät uusia ohjelmia yritysten synnyttämiseksi. Yrityksiä syntyykin jatkuvasti lisää ja osa niistä tähtää riskirahan kera kasvuyrityksiksi. Kasvuyritykselle ekologisen lokeron eli nichen löytäminen on elinehto siinä kuin mille tahansa yritykselle, joka haluaa elää myös huomenna.

Mikä tekee kasvuyritysten ekologisen lokeron etsimisestä kiehtovaa, on digitalisaation ja maapalloistumisen yhteisvaikutus. Etäisyys kilpailijoista ja paikallinen kieli olivat ennen jossakin mitassa suojaavia tekijöitä myös teknologiayrityksissä, mitä ne ovat vielä selkeästi useissa fyysistä palvelua tuottavissa palveluyrityksissä kuten autokorjaamoissa ja pizzerioissa. Immateriaaliliiketoiminnan eli aineettomien hyödykkeiden tuotannon ja jakelun aloilla kuten ohjelmistoissa ja pilvipalveluissa kilpailusta on tullut historiallisen kovaa. Itse asiassa se on ohjelmistotuotannossa ollut kovaa aina 1980-luvun alkupuolelta lähtien yhä useammalla sovellusohjelmien alueella.

Kilpailusta on tullut niin kovaa, että jos aloittava yritys haluaa varmistaa kuolemansa ennen viidettä elinvuottaan, se pyrkii rakentamaan kasvunsa monistettavan ohjelmistokonseptin tai pilvipalvelun ympärille. Monistettavien ohjelmistojen markkinoilla voittaja kerää koko potin tyyliin Microsoft tai Google, muille samoille apajille yrittäville jää tuloista rippeitä. Kuten Abban laulussa: The Winner Takes It All. Tämä sääntö pätee myös ns. ohjelmistojen nicheihin - tuottavia lokeroita on vain rajattu määrä ja kilpailijoiden määrä on yleensä yksinkertaisesti todeten uskomaton.

 Jos yritys sen sijaan haluaa olla sekä kilpailukykyinen että elinkelpoinen kansainvälisillä markkinoilla, se alentaa kuolemanriskiään merkittävästi kehittämällä hybridin liiketoimintamallin.

Hybridimalleissa yhdistyvät paikallisuus, inhimillinen yksilöllinen palvelu ja tehokkaat taustaprosessit kuten ICT-järjestelmät. Edes hybridimalli ei ole tae menestyksestä, sillä markkinatiedon siirtyessä nanosekunneissa ympäri planeetan, myös hybridimallien kopiointi ja edelleenkehittäminen on yhä helpompaa. Lokalisointipalveluja kuten kielenkäännöspalveluita, logistiikkaa, hajautettua valmistusta, juridista asiantuntemusta ja vastaavia palveluita on nykyisin saatavilla “järkyttävän” helposti.

Kilpailemmeko itsemme hengiltä? Mitä jää kilpailussa niille 99,9 % yrityksistä, jota eivät menesty kun digitalisaatio on ottanut seuraavat askeleensa?

Pieni esimerkki upottavan vaarallisista “punaisen meren” markkinoista löytyy Android Appseista. Markkinoilla on nyt noin 1,5 miljoonaa sovellusta Android-käyttäjille. Forbes-lehden arvion mukaan keskimääräinen tuotto yhdestä appsista oli noin 1125 euroa 2013. Keskiarvo on lisäksi harhaanjohtava, apps-markkina on ns. pitkän hännän markkina, jossa pieni murto-osa appseista kerää koko myynti- ja ilmoitustulopotin, valtaosa appsien kehittäjistä ansaitsee appsillaan tuskin yhdenkään kuukauden palkkaa - useamman hengen kehittäjätiimistä puhumattakaan. Tervetuloa uuteen digitaaliseen maailmaan.