Mitä biologia opettaa yritykselle pysyvästä kilpailuedusta?

Biologian analogioista on liikkeenjohtotieteessä otettu oppia jo pitkään. Puhutaan laiteperheiden kuten Android-puhelinten ekosysteemeistä, markkinoiden evoluutiosta, toimialoilla olevista yrityspopulaatioista ikään kuin yritykset olisivat kasvi- tai eläinyksilöitä.

Biologian tuloksia voidaan käyttää kimmokkeena myös yritysten strategisen suunnittelun, johtamisen ja markkinoille sopeutumisen tapoja suunniteltaessa.

Boston Consulting Groupin Henderson Instituutin johtaja

Martin Reeves

ja Princetonin yliopiston ekologian ja kehitysbiologian professori

Simon A. Levin

ovat aiemmin kirjoittaneet biologian ja liikkeenjohdon ajatusten yhdistämisestä muun muassa

Harvard Business Review -aikakauslehdessä

. Tänään heiltä ilmestyi Scientific American -verkkosivuston blogissa innostava kirjoitus

samasta aihepiiristä.

Eläinten maailmassa kilpailu ratkeaa usein niiden lajien hyväksi, jotka kykenevät tehokkaaseen lajin sisäiseen yhteistyöhön.

Kirjoittajien mukaan markkinoiden kehittyessä maailmanlaajuisesti yhä vaikeammin ennustettaviksi ja hallittavaksi, kannattaisi yritysjohdon imitoida luonnossa hyväksi havaittuja taktisia ja strategisia toimintatapoja. Elollisten organismien tavat ovat kehittyneet vuosimiljardien aikana ja jo se tosiseikka, että jokin eliölaji on hengissä, kertoo lajin menestystarinasta sopeutua ja kyvystä löytää oma ekologinen lokero. Arviolta 95 - 99 prosenttia koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon - viimeisten vuosisatojen ansiosta ihminen on ollut suurin vaikuttaja tässä suhteessa.

Reeves ja Levin näkevät kestävillä biologisilla ja sosiaalisilla järjestelmillä kuten yrityksillä olevan kuusi ominaispiirrettä - ja nämä piirteet ovat suoraan sovellettavissa yritystoimintaan. Oheisissa näitä piirteitä selostavissa kuvauksissa on mukana tämän Innoyritys-blogin kirjoittajan laatimia käytännön esimerkkejä ja painotuksia- mikä selvyyden vuoksi todettakoon.

  1. Toiste, redundanssi. Kun yritys monistaa toimintansa elementtejä kuten käytössään olevaa tuotantokapasiteettia tai jakelukanavia, se syyllistyy tuhlaukseen mutta rakentaa samalla puskuria yllättäviä tapahtumia vastaan. Sama etu on mahdollisesti saavutettavissa, jos käytössä olevat koneet, välineet ja prosessit pystytään muuttamaan toiseen käyttötarkoitukseen nopeasti. DNA, joka kantaa geneettistä informaatiota sukupolvesta toiseen, sisältää valtavasti redundanssia.

  2. Sekakoosteisuus, vaihtelevuus (heterogeenisyys). Kuten maanviljelyn monokulttuureista tiedämme, jos tuholainen pääsee leviämään yhtä viljalajia kasvavalla pellolla, saattaa koko sato olla menetetty. Yritys, jolla on vaihteleva paletti kriittisiä elementtejä eli "munat" eivät ole sen paremmin myynnin, tuotekehityksen kuin valmistuksenkaan osalta yhden tyyppisissä ratkaisuissa eli "yhdessä korissa" välttää helpommin uhkana olevan täydellisen systeemin romahtamisen. Yhden tuotteen markkinoiden kysynnän pysähdys ei tällöin kaada koko yritystä. Ekologiassa lajien elinympäristön heterogeenisuus tasoittaa saaliin ja saalistajan tiheyksiä, mistä on seurauksena että lajien kannan koossa ei esiinny syklisyyttä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pikkunisäkkäiden kannat pysyvät vakaina koska pedoille on tarjolla runsaasti vaihtoehtoisia saaliskohteita.

  3. Itsenäisistä osista koostuva järjestelmä, "modulaarisuus". Itselliset toiminnot, jotka on vain löysästi kytketty toisiinsa, saadaan helposti muunnettua eri tarkoituksiin. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa järjestelmäkamera, jonka kuvausominaisuudet pystyy muuttamaan linssiä vaihtamalla, kun taas älypuhelimen kameran ominaisuudet eivät jousta, vaikka kuvaajan tarpeet muuttuisivat. Taloustieteestä tiedämme miten tiukasti kytketty keskusjohtoinen (kommunistinen) suunnitelmatalous ei pärjännyt modulaarisesta miljoonien itsenäisten taloudellisten toimijoiden hajautetulle, lukemattomia löysiä toimijoiden välisiä kytkentöjä sisältävän markkinamekanismin voimalle. Eliöverkostojen modulaarisuuden ansiosta lajit pystyvät kehittymään ja sopeutumaan nopeasti uusiin ympäristöihin. Modulaarisina biologiset verkostot ovat toiminnallisia ja vain löysästi toisiinsa kytkettyjä itsellisiä yksiköitä. Modulaarisuutta esiintyy luonnossa eri tasoilla kuten soluissa molekyylitasolla niiden aineenvaihdunnassa, geenien säätelyssä, proteiinien rakentumisessa ja eläinten aivoissa.

  4. Mukautuminen, adaptaatio. Mitä nopeampi ja suurempi organisaation eri toimintojen adaptaatiokyky, sitä nopeammin se pystyy vastaamaan liiketoimintaympäristön yllättäviin muutoksiin, jotka voivat viedä jäykemmän sinänsä jopa tehokkaammin toimivan yrityksen mennessään. Mukautuvissa yrityksissä uusia ratkaisuja etsitään usein kokeilemalla, poimimalla opit parhaista kokeiluista sekä sitten parantamalla ja monistamalla näitä kaikkein toimivimpia. Lean-menetelmä on yksi tapa toimia adaptiivisesti. Luonnossa adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta. Piirre on adaptiivinen, jos se edustaa lajin tai sen yksilön elossa säilymistä tai lisääntymistä.

  5. Harkitsevaisuus, ennakointi. Vaikka monesti emme tiedä mihin suuntaan asiat menevät kun ne menestyvät, tiedämme helpommin mitä voi tapahtua, jos asiat menevät pieleen. Järkevä organisaatio tekee stressitestejä ja miettii, mitä tapahtuu jos vaikkapa yrityksen tärkeimmät asiakkaat hylkäävät yrityksen. Lentäjät tietävät, että on hyvä osata toimia lähes mahdottomissa tilanteissa ja harjoittelevat pakkolaskuja yhä uudelleen simulaattoreissaan. Luonnossa jotkin parasiitit osaavat hyödyntää isäntäänsä siten, että sille ei tule pysyvää vahinkoa vaan parasiitti pystyy jatkamaan isäntäolion hyödyntämistä niin kauan kuin se pysyy terveenä.

  6. Uppoutuneisuus, sulautuneisuus. Yritykset ovat monimutkaisissa yritysten ja julkisten toimijoiden sosiaalisissa verkostoissa kiinni. Toimitus- ja tuotantoketjut puolestaan verkottuvat toimialojen poikki, toimialat taas ovat kiinni kansallisissa ja ylikansallisissa talousjärjestelmissä. Keskinäinen vastavuoroisuus ja molemminpuolinen hyöty luovat vakautta ja jatkuvuutta näissä suhdeverkostoissa. Peliteoreettisesti veneen yksipuolinen keikuttaminen pelkän oman edun vuoksi ei välttämättä ole kestävä toimintamalli. Biologisissa yhteyksissä uppoutuneisuus voi saada fysiologisen yhteistoiminnan eli mutualismin piirteitä, josta pitkälle vietynä puhutaan symbioosina. 

Edellä kuvatut elävistä organismeista kerätyt toimintamallit ovat yksittäisinä ehkä selkeitä ja helpolta kuulostavia, mutta niiden tasapainoinen ja oikea-aikainen hyödyntäminen taitaakin sitten olla niitä kaikkein vaikeimpia juttuja. Yhden osajärjestelmän voit vielä optimoida pitkälle, mutta koko yritys saattaa kuitenkin edelleen jäädä alioptimaaliseen tilaan. Miten optimointikysymyksiä tutkitaan biologiassa, selviää tutustumalla

matemaattisen biologian eli biomatematiikan

tieteenhaaraan. Matemaattisia malleja sovelletaan muun muassa solu- ja molekyylibiologiassa, fysiologiassa ja populaatioekologiassa.