Paras tapa tulevaisuuden ennakointiin

Jokainen säätieteilijä tietää, että jo huomisen sään ennustaminen on kohtuullisen epävarma hanke. Jokainen pörssimeklari, joka on toiminut ammatissaan pidempään, pitänee tulevaisuuden kurssien ennustamista säätäkin hankalampana ennustuskohteena. Tulevaisuuden tekniikan kehityslinjojen ja menestysten ennakointi ei myöskään ole niitä helpoimpia tehtäviä, jos kriteerinä on oikeaan osuminen. Ja kukapa haluaisi olla väärässä?

Kun parempaakaan tietoa ja menetelmiä ei ole käytettävissä, niin yksi suosituimpia tapoja pohtia tulevia kehityskulkuja on kuunnella erilaisia “asiantuntijoita”. Asiantuntemuksellakin on kuitenkin rajansa ja asiantuntijoiden joukossa yleinen mielipide tai sen keskiarvo voi johtaa pahastikin harhaan. Kaikki tunnemme sanonnan “joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Ne tuote- ja yrityskehittäjät, jotka tuntevat omaavansa jonkinlaista itsenäistä toimintavapautta, voivat luottaa yhteen viisauteen, josta on monta muunnelmaa. Applen teknologian pioneereihin kuuluva Alan Kay totesi 1971, että “paras tapa tulevaisuuden ennustamiseen on keksiä se”. Kay tunnetaan parhaiten oliohjelmoinnin ja ikkunointiin perustuvan graafisen käyttöliittymän kehittäjänä. Molemmat tekniikat ovat käytössä lähes kaikissa tietokoneissa ja älypuhelimissa.

Kayn ajatus on paradoksi, josta liikkeenjohtotieteen perustajiin kuuluvalla Peter Druckerilla on oma muunnelmansa. Drucker totesi kirjassaan “Drucker on Leadership” ajatuksen muodossa “et voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voit luoda sen”. Ajatuksen takana oli painottaa korkealuokkaisen strategisen suunnittelun merkitystä yrityksen tulevaisuuden menestystekijänä.

Arkiajattelulla ymmärrämme, että lahjakkainkin keksijä tai suurimmalla toimintavapaudella ja varoilla toimiva jättiyhtiö pystyy vain rajalliseen oman toimintansa ja kekseliäisyytensä suuntaamiseen. Druckerin sanoin: “Ainoa asia, jonka tiedämme tulevaisuudesta, on että se tulee olemaan erilainen.”

Kun ottaa huomioon sekä talouden että tekniikan nykyisen kehitysvauhdin, on ymmärrettävää ja rahan arvoista, jos pystyisimme luotettavasti ennakoimaan huomisen menestystekijät. Tulevaisuus pysyy tuntemattomana kaikilla menetelmillä luodaten. Erilaisten kehitysvaihtoehtojen luotaaminen sen sijaan on järkevää ja kannattavaa puuhaa. Usein tulevat taloudelliset ja tekniset muutokset mahtuvat normaalijakautuman ja ekstrapoloinnin tyyppisten matemaattisten reunojen ja mallien sisään, jolloin tuleviin muutoksiin pystyy ainakin sopeutumaan tai reagoimaan nopeammin.

Ennustaminen on vaikeaa, tiedustelu maksaa vaivan


Nöyryys on tunnetusti monessa asiassa paikallaan. Musta Joutsen on ilmiö tai tapahtumaketju, jota kukaan ei ennen sen ilmestymistä pysty ennakoimaan. Tällainen ilmiö saa hienoimmatkin strategiat ja menettelytavat näyttämään yhdellä puhalluksella kaatuvalta korttitalolta.

Tekniikan yllättävän kehityksen kohdalla puhutaan disruptiivisista innovaatioista. Tuollaiset innovaatiot tulevat markkinoille usein niin sanotusti tyhjästä, ovat harvinaisia kuten Mustat Joutsenet ja syrjäyttävät radikaalisti parempina ja erilaisina vakiintuneet tekniset ratkaisut. Esimerkiksi Mooren lain avulla yritys pystyy suhteellisen luotettavasti ennakoimaan, kuinka nopeita ja edullisia tietokoneita se luultavasti saa käyttöönsä kolmen vuoden kuluttua. Disruptiivinen tekniikka tai muu yllättävä seikka, “Musta Joutsen” voi kuitenkin tehdä tenän. Markkinoille tuleekin uusi tekniikka tai kansantalouden iso muutos, joka tekee nuo tietokonehankinnat tarpeettomiksi.

Malleja työkaluja tekniikan ja teknologioiden kehityksen arviointiin löytyy hyllytavarana. Professori Clayton M. Christensen on juuri erityisesti tällaisten disruptiivisten teknologioiden ennustusmenetelmien kehittäjä. Menetelmien paras puoli ei välttämättä ole niiden tuottama ennuste tulevaisuudesta, vaan se, että arvion luonti vaatii yrityksen päättäjiltä perusteellista analyysia ja tiedustelua olemassa olevien teknologioiden nykytilasta.

Kuten sodankäynnissä, niin myös yritystoiminnassa mikään ei mielestäni voita huolellisen tiedustelutoiminnan merkitystä. Realistinen käsitys yrityksen ja sen liiketoimintaympäristön menneisyydestä ja nykytilasta on aina mahdollista saada käsiinsä. Jos sen sijaan päätöksenteko rakentuu luuloille nykytilasta ja luuloille tulevaisuudesta, ollaan sumussa täysin hyllyvällä avosuolla. Järkevät kiintopisteet hyödylliseen liiketoiminnan ohjaamiseen ovat tuolloin vähissä ja päätösten lopputulema on hyvinkin satunnaista.

Luuloille ja arviointimenelmille tulevaisuudesta ei välttämättä ole paljon tehtävissä, mutta nykytilan kartoittamisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan. Maailma on verkossa, hakukoneet ovat huippunopeita, "googlaaminen" maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti ja käytettävissä olevat tietovarastot ovat jopa uskomattomia. Ottaen huomioon tiedon määrän, disinformaation ja muut ongelmat, nykyhetkenkään tilanteen selvittäminen ei toki ole mitenkään yksinkertaista, mutta kannattavampi operaatio kuin päätöksenteko pelkkien luulojen ja mielikuvien varassa.

Sodankäynnin klassikko Sun Tzu (Sunzi) toteaa tiedustelun ja itseymmärryksen merkityksestä teoksessa Sodankäynnin taito seuraavaa: 
Siksi sanon: “Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa. Kun et tunne vihollistasi, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset. Jot et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun.”

--
PS. Ennustamiseen, mallien laatimiseen ja Mustiin Joutseniin pääsee teoreettisella tasolla kiinni esimerkiksi perehtymällä tieteenfilosofi Karl Popperin tuotantoon.