Suunnitteluajattelun ydin - tee prototyyppi!

Lean ja suunnitteluajattelu ovat kuumia aiheita yritysten tuotannonohjauksen ja tuotekehityksen tehostamisessa.

Jos informaatiovyöryn keskellä et itse ole ehtinyt saamaan selkoa, mistä suunnitteluajattelussa on kyse, paljastan sen ytimen. Design thinking -mallin ydin on protoilussa, prototyyppien tekemisessä, prototyypin testauksessa. Prototyypit ovat suunnitteluajattelun hedelmiä, joihin kiteytyvät uuden ajattelumallin tärkeimmät piirteet ja joilla ajatuksen toimivuutta pystytään testaamaan sen kohderyhmässä.

3D-tulostimet kuten CubePro Trio 3D Systemsiltä ovat tehneet
prototyyppien rakentamisen entistä helpommaksi.
Hieman laajennettuna ja tarkennettuna prototyypin toteuttamisessa on kyse uudenlaisen prototyypin hahmottamisessa ja rakentamisessa. Pelkkä lineaarinen tai johdonmukainen pienten ja vähittäisten lisäominaisuuksien suunnittelu olemassa olevaan tuotteeseen tai palvelumalliin on kovin vaatimatonta suunnitteluajattelua. Kyseessä on tuolloin pikemminkin maailman yleisin tuotekehityksen toimintamalli, jota kutsuisin "inkrementalismiksi".

Suunnitteluajattelussa yritys miettii asiakaskunnan ongelman ratkaisun uusiksi. Otetaan täysin kuvitteellinen esimerkki naulaamiseen liittyvästä prototyypin kehittämisestä.

Ongelmana tai haasteena voi työkalunvalmistajalla olla kehittää tehokkaampi naulaamismenetelmä. Vasaroita valmistavassa yrityksessä perinteinen tuotekehitys voisi keskittyä isomman vasaran suunnitteluun, jolla naulaamiseen käytettävä iskuvoima kasvaisi. 

Suunnitteluajattelussa tarvetta lähestytään uudella tavalla. Tuotekehittäjät katsovat kiinnittämisen haastetta toisenkin kerran, hylkäävät vasaran parantamisen peruslähtökohtana. He lähtevät kehittämään kokonaan toisenlaista menetelmää tai työkalua naulaamiseen.

Näin ongelmanratkaisun seuraavana vaiheena voikin olla prototyypin kehityshanke, jossa yritys kehittää sähköporakoneisiin sopivan naulainlisälaitteen. Tai proto saattaa esitellä ergonomista uudenlaisesta  komposiittimateriaalista valmistettua naulausvälinettä, jolla pienemmälläkin painalluksella naula saadaan jouhevasti iskettyä paikalleen. Muitakin ratkaisuja kokeillaan. 

Lean-ajattelua on, että prototyyppi on karkea ja nopea "kokeilu", usein myös pelkistetty malli, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Monesti  kyseessä on fyysinen malli, mutta kyse voi olla myös ohjelmistosta, videosta tai vaikkapa selkeästä piirroksesta. Malli viedään nopeasti testiryhmän käsiin, mielellään siihen kohderyhmään, jota uuden ratkaisumallin tai tuotteen kuvitellaan eniten hyödyntävän. Mallista kerätään palaute, ja jos palaute näyttää lupaavalta, jatketaan uuden mallin kehittämistä eteenpäin.

Pieniä, nopeita, edullisia ja radikaaleja protoja, nopeaa palautetta, paljon yritystä ja erehdyksiä. Tässä on lean- ja suunnitteluajattelun yhteispeli pelkistetyimmillään.

Design thinking -käsitteen esitteli ensimmäisen kerran taloustieteen nobelisti Herbert A. Simon vuonna 1969 ilmestyneessä kirjassaan The Sciences of the Artificial. Hyppään asiasta hieman syrjään, mutta blogin kirjoittajalla oli ilo tavata Simon 1980-luvun lopulla Laxemburgissa Itävallassa pidetyssä kokouksessa. Tapaaminen ja keskustelu järjestelmäteorian, päätöksenteon tutkimuksen teoreetikon ja tekoälyn suurmiehen kanssa oli ikimuistoinen.

Simonin kirjan ilmestymisen jälkeen maapallo on tehnyt monta kymmentä kierrosta auringon ympäri. Jotkin kumoukselliset, sinänsä itsestään selviltä tuntuvat ajatukset tarvitsevat pitkän tovin syntymänsä jälkeen ennen läpimurtoaan. Suunnitteluajattelu näyttää kuuluvan tähän joukkoon, mutta nyt sen aika on koittanut.