Jos ja kun jääkausi yllättää

Yliopistossa joskus 1980-luvun alussa opiskellessani opin ymmärtämään termin turbulenssi-merkityksen kun puhuttiin organisaatioiden ympäristön tilasta. Kaikilla sosiaalisilla organisaatioilla kuten yrityksillä on toimintaympäristö. Siihen kuuluvat erilaiset taloudelliset, tekniset ja sosiaaliset tekijät, fyysinen resurssiympäristö ja näiden ympäristöjen muutokset.

Toisinaan ympäristö pysyy pitkään vakaana ja yrityksen on helppo luovia ennustettavassa ei-turbulentissa liiketoimintaympäristössä. Vakaat ympäristöt ovat harvinaistuneet. Suunta on selvästi vienyt kohti epäjatkuvuutta ja yhä turbulentimpia ympäristöjä.

Turbulenssi merkitsee yrityksen johdolle haastetta. Luonnontieteissä turbulenssi tarkoittaa kaasun tai nesteen virtauksen nopeaa nopeuden ja suunnan muutosta ajan suhteen. Sama käsite käy analogisesti kuvaamaan myös organisaatioiden johtamisen problematiikkaa.

Organisaatioiden ekologiassa niiden ympäristössä tapahtuvat muutokset voivat olla niin suuria, että niitä kutsutaan hyperturbulenteiksi. Näissä oloissa toimivat yritykset eivät pysty normaaleilla sopeutumistavoilla sopeuttamaan toimintaansa elinkelpoisella tavalla radikaalisti muuttuneeseen liiketoimintaympäristöön.

Näyttää siltä, että yksittäiset poliittiset toimijat pystyvät aina toisinaan aiheuttamaan nopeampia ja yllättävämpiä ympäristön muutoksia kuin makrotrendit kuten kiihtyvä digitalisaatio tai maapalloistuminen. Noin reilu vuosi sitten käynnistyi Ukrainassa ja Krimin niemimaan miehityksestä prosessi, jota voi monen yrityksen kohdalla luonnehtia hyperturbulentiksi muutokseksi. Tapahtumat Ukrainassa näyttivät aluksi vaatimattomalta ja rajatulta konfliktilta.

Sittemmin kehitys on osoittanut, että monet keskeiset eurooppalaisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän tekijät ovat siirtyneet täysin uuteen asetelmaan. Kun monilta itäsuomalaisilta kaupoilta on muutamassa kuukaudessa pudonnut puolet liikevaihdosta pois matkailun romahtaessa, on seurauksena lähes väistämättä konkursseja, jolleivät kyseiset yritykset löydä nopeasti korvaavaa liiketoimintaa. Hyperturbulentti myrsky tuli kuin kirkkaalta taivaalta - tosin siihen tarvittiin samanaikainen öljymarkkinoiden mullistus.

Taloustieteen termein yritysten operatiivinen maariskin ja poliittisen riskin hallinta petti. Mutta ymmärrän täysin tässä kohtaa varsinkin pienyrityksiä - mistä ihmeestä tuollaista olisi pystynyt varomaan? Isommissa yrityksissä hallitaan portfolioteoriat ja niissä eletään sen mukaisesti, joten taloudelliset vahingot ovat kiusallisia mutta useimmissa tapauksissa siedettäviä.

Monen vuoden ajan jatkunut Venäjän vaurastuminen pysähtyi kuin seinään ja Euroopassa joudutaan miettimään monia todella isoja talouden pelisääntöjä uudelleen. Liiketoiminnalle ja yritysten tulevan toiminnan suunnittelulle nämä tuntuvat vähän samalta kuin klassinen ajopuuteoria, jolla aikoinaan selitettiin Suomen linjavalintoja 1940-luvun politiikassa. Selvää on, että liiketoimintaympäristössä on monen yrityksen kohdalla turbulenssia edessä ja takana ihan riittävästi.

Tänään on Minskissä soviteltu intressejä yhteen ja sovittu aselevosta - ja toivottavasti rauhallisemmasta jatkosta muutenkin. Tapahtumia ja päätöksiä, joita Ukrainan kriisin seurauksena on tehty ja jotka koskevat eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää, ei kuitenkaan saa perutuksi. "Aika entinen ei koskaan enää palaa" pitää paikkansa. Jokaisen organisaation kohdalla nämä muutokset tulevat tuntumaan. Joissakin ne iskevät pahasti, toisissa ne tuntuvat vain epäsuoraan. Monessa tapauksessa vaikutukset ovat aidosti isoja, jopa tuhoisia.

Pitää varmaankin paikkansa, että missä on ongelmia, siellä on myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi puolustusteollisuudessa näkymät ovat parantuneet selvästi. Joka tapauksessa lähes toimialasta riippumatta jotakin hyvin suurta on muuttunut yritysten toimintaympäristössä useaksi vuodeksi eteenpäin.

Die Zeit lehden kirjoittaja Carsten Luther toteaa, että ilma on tullut jääkylmäksi idän ja lännen välillä. Konfliktin nopea loppuminen ei ole näköpiirissä, tuhottua luottamusta ei palauteta nopeasti. Pelko seuraavasta pettymyksestä, seuraavasta hyökkäyksestä, seuraavasta eskalaatiosta on jokaisen päättäjän mielessä. Tämä on uusi megarealiteetti, toistaiseksi, ja luultavasti useammaksi tulevaksi vuodeksi.

Carsten Lutheria lainatakseni: "Am Ende wird man deshalb um die Frage nicht herumkommen, ob Russland wieder Partner sein kann oder Gegner bleibt. Es hat wenig Sinn, darüber zu streiten, ob es nun ein neuer Kalter Krieg ist, oder ob der alte nie aufgehört hat. Eiskalt ist es dennoch wieder geworden zwischen Ost und West. In München gab es nur wenige Versuche, die Feindschaft hinter freundlichen Worten zu verbergen."