Mitä General Electric -yhtymän perustaja oppi tuotekehityksestä nuorena miehenä

General Electric, GE, on globaali jättiyhtiö, maailman 26 suurin ja sijaluvulla 9 Fortune 500 -listalla. Yhtiö on monialayritys, joka tekee sähkölaitteita, matkustajakoneiden suihkuturbiineita, rahoittaa toisia yrityksiä ja valmistaa esimerkiksi Suomessa lääketieteellistä elektroniikkaa.

Yhtiö syntyi vuonna 1892 kun kaksi menestyvää sähkötekniikan yritystä yhdistyivät. Toinen näistä oli Thomas Alva Edisonin luoma Edison General Electric Company ja toinen Charles A. Coffin The Thomson-Houston Company. Edison osasi kaupallistaa keksintönsä. Tässä taidossa hän ylsi samalle tasolle kuten myöhemmin kaksi muuta amerikkalaista teknologian pioneeria Henry Ford ja Bill Gates. Edisonin patenteista omalla tavallaan pioneerisuorituksen teki myös se, että useimmat niisät olivat tiimisuorituksia, joita tehtailtiin hänen perustamassaan, sen ajan ensimmäisessä teollisessa laboratoriossa Menlo Parkissa.

Thomas Alva Edison 31 vuotiaana
Kun meillä miehet parikymppisinä menevät armeijaan tai istuvat Polilla kuuntelemassa luentoja, pyöritti 22 vuotias Edison pientä innovaatiopajaa Bostonissa. Tämä tapahtui 24 vuotta ennen GE:n syntyä, siis vuonna 1868.

Nuoren Thomas Edisonin intohimona oli kokeilu ja laitteiden parantaminen ja uusia ideoita juolahti hänen päähänsä jatkuvasti. Lennätin oli tuolloin kova sana ja Edison pyrki monin eri tavoin kehittämään sekä lennätinlaitteita että koko lennätinjärjestelmää.

Hänen keksinnöistään tärkeimmät, hehkulamppu, fonografi ja elokuvien vaatimat laitteet syntyivät vuosia myöhemmin. Kaikkiaan hänelle kertyi patentteja myöhemmin yhteensä 1093 kappaletta.

Mutta asiaan, eli kokemukseen jota ilman GE olisi saattanut jäädä syntymättä.

Onko tuotteelle ostaja?

Edisonin monialaisuudesta kertoo, että hänen ensimmäinen patentoitu keksintönsä, joka syntyi Bostonissa, ei koskenut lennätintä. Hän oli ihmetellyt, miksi ääntenlaskenta vei poliitikoilta tolkuttomasti aikaa.

Hänen ratkaisunsa oli sähköinen ääntenlaskija, jossa hän hyödynsi lennätinlaitteista saamiaan oppeja. Laitteella pystyttiin laskemaan äänestystulokset nopeasti ja äänestystulos taltioitui äänestäjien nimiä myöten erikoiskäsitellylle paperille.
Ääntenlaskija oli teknisesti nerokas laite, jota hän tarjosi ensin Massaschusettsin kongressille ja sitten Washingtoniin liittovaltion kongressin käyttöön. Massaschusettsissa poliitikot eivät kaivanneet tuollaista laitetta.

Lopullinen niitti tuli Yhdysvaltojen kongressista, jossa esitelty äänestyslaite herätti välittömästi kiivasta vastustusta. Nopea ääntenlaskenta oli asia, jota poliitikot eivät tuolloin millään tavoin halunneet. Laite herätti pikemminkin kauhua. Tuolloin kongressissa oli mahdollista ääntenlaskennan vielä jatkuessa taivutella toisia poliitikkoja omalle kannalle - ja uusi laite tuhoaisi koko toimivaksi havaitun poliittisen käytännön. Ei hyvä.

Ääntenlaskija oli Alva Edisonille totaalinen kaupallinen epäonnistuminen, josta hän sai perusteellisen opetuksen, miten tuotekehitystä pitää suunnata. Keksintö oli teknisesti oivallinen, ongelma oli, että sille ei löytynyt halukkaita käyttäjiä.

Edison totesi myöhemmin koko episodista: "Siellä ja silloin lupasin itselleni, että en enää koskaan keksisi mitään mitä ei haluttu, ja käsittääkseni olen pitänyt kiinni tuosta valasta."

Se miten tuotekehittäjä ottaa selville mitä markkinat haluavat - ja pitikö Edison todella kannastaan aina myöhemmin kiinni, antaakin sitten ehkä aihetta uusille blogikirjoituksille. Edisonin patenttien määrä kertoo ainakin yhden tilastollisen totuuden; kun tarpeeksi monta kertaa yrittää, voi joskus tärpätä, oli menetelmä tuotekehityksessä sitten mikä tahansa.