Pilvi on yritykselle välttämättömyys, ei strateginen etu

Yrityksen omasta konehuoneesta, palvelin- ja PC-ohjelmistoista luopuminen on yrityksille väistämätön urakka. Tietotekniikka ei enää ainakaan kymmeneen vuoteen ole tuonut yrityksille kilpailuetua. Sen sijaan laiminlyönnit uuden tietotekniikan käyttöönotossa ovat varmistaneet, että yritys on menettänyt liiketoimintaa tai koko yritys on joutunut poistumaan markkinoilta.

Pilvilaskenta on uusin kehitysvaihe tietotekniikassa. Sen omaksuminen yrityksissä on pakko tehdä nopeasti, sillä vain ne yritykset, jotka sen tekevät, jäävät henkiin. Kilpailuetua pilvilaskenta sen paremmin kuin muukaan tietotekniikka ei tuo kenellekään, koska kaikki henkiinjäävät yritykset tulevat siirtymään "pilveen". Nopealle yritykselle hetkellisen, hyvin lyhyen kilpailuedun saavuttaminen on toki mahdollista.

Ei kilpailuetua - mutta pilvilaskenta muuttaa eri kokoisten ja eri toimintakulttuurin omaavien yritysten keskinäisiä suhteita. Parhaimmillaan se suosii teknologiana innovatiivisia pienyrityksiä, jotka muutenkin tuppaavat olemaan keskimääräistä nopealiikkeisempiä kuin isot jätit. Isoillekin yrityksille ja muille organisaatioille pilvilaskenta tarjoaa helposti heti hankittavana palveluna uutta mahdollisuutta strategiseen joustavuuteen eri operaatioissa. Strateginen joustavuus lisää yrityksen liikkumatilaa esimerkiksi logistiikassa ja tuotannossa, mutta se on kuitenkin täysin eri asia kuin strateginen kilpailuetu.

Historiallisesti pilvilaskennan muutos on yhtä suuri muutos kuin 1880-luvulla sähkön ja sähkövalaistuksen käyttöönotto yrityksissä. Tuolloin sähkön hyödyntämisen pioneeriyritykset pyörittivät omia generaattoreita sähkön tuotantoon. Tänä päivänä sähkö ostetaan palveluna ja siitä maksetaan käytetyn määrän mukaan. Tuskin kenellekään juolahtaa mieleen hankkia omaa voimantuotantoa yritykseen, että töpselistä saataisiin omaa sähköä. Omia agregaatteja on yrityksiin hankittu lähinnä hätätapauksia varten.

Tätä kehityskulkua voi analogisesti rinnastaa tietotekniikan kehitykseen. Tänään jokainen yritys pyörittää omia pieniä "tietogeneraattoreita" sen sijaan, että ostaisi tuon laskenta- ja tallennuspalvelun pilvestä. Pilvilaskenta tuo mittakaavaedut sen hyödyntäjille. Kun yrityksen kilpailijat ottavat nämä pilvilaskennan tuomat taloudelliset ja tekniset edut käyttöön, on jokaisen muunkin yrityksen tehtävä se säilyttääkseen omat kulurakenteensa kilpailukykyisenä.

Teknologiana pilvipalvelut ovat ehdoton kehityskulku. Lähivuosina yrityksillä ei tule olemaan pilvipalveluiden laaja-alaiselle ja intensiiviselle hyödyntämiselle järkevää taloudellista vaihtoehtoa. Pilveen on pakko mennä, jos yritys aikoo jatkaa liiketoimintaa. Poikkeuksia säännöstä tulee olemaan, mutta hyvin todennäköistä on, että blogin lukijan yritys ei kuulu niihin.

Pilvipalveluiden tuomat mittakaava- ja joustavuusedut, koko niiden logiikka tekevät niistä yrityksille sietämättömän houkuttelevat. Niiden hankintaa ei voi verrata tilanteeseen, jossa yritys laskee vaihtoehtoja autopolitiikalleen - ostaako vaiko vuokrata? Sen sijaan pilvipalveluiden hankintaa voi verrata siihen, kenen toimittajan kanssa yritys tekee sähkösopimuksen. Vaihtoehtona yritykselle ei ole Wärtsilältä hankittu dieselgeneraattori sähkön tuottamiseen yrityksen pihalla.

Muutos kohti pilvilaskennan käyttöönottoa on tietojenkäsittelyn historiassa kuitenkin iso ja kivulias - kuten kunnon muutokset tuppaavat olemaan. Kokonainen sukupolvi atk-ammattilaisia ja yritysjohtajia on viimeisten 35 vuoden aikana kasvanut kiinni ajattelumalliin, jossa pääosaa näyttelevät yritykseen hankitut palvelimet, niissä kiinni olevat PC:t (client-server -malli) ja ostetut ohjelmistolisenssit. Muutosvastarintaa pilvilaskentaa kohtaan herättävät monen teknisen ja tietoturvaan liittyvän kysymyksen ohella yritysten talouden perinteinen investointipainotteinen budjetointilogiikka.

Yritykset ovat kaikissa kehittyneissä maissa kuten Suomessa "kurkkua myöden" täynnä tietotekniikkaa. Henkilökunnan tietokoneissa on käyttämätöntä laskentatehoa ja vapaata levytilaa 70 - 96 prosenttia. Lähiverkon 100 Mb kapasiteetin käyttöaste vuorokaudessa on promilleluokkaa tai työaikaan suhteutettuna ehkä joku prosentti. Nämä investoinnnit ovat iso jarru monessa yrityksessä harkittaessa siirtymistä pilvilaskentaan. Eihän näitä palvelimia, ja hankittuja ohjelmistolisenssejä voi heittää hukkaan? Vai pitääkö sittenkin isomman säästön aikaansaamiseksi?

Yrityksen budjetoinnissa pilvilaskenta on siis jossakin määrin hankala asia. Tietotekniikka on mielletty investoinniksi ja se näkyy yrityksen budjetissa ja käyttömenoissa eri kohdassa kuin palveluiden ostot. Omien "tietogeneraattoreiden" eli koko taloon hankitun tietotekniikkalaitteiston ja ohjelmistojen ylläpitoon ja mikrotukeen on lisäksi varattu henkilökuntaa. Nämä ovat yritykselle kiinteä kustannus. Kiinteä kustannus, jonka pienentämisestä saadaan pilvilaskennan avulla yleensä suurimmat teknogian kehittymisestä seuraavat säästöt. Yleensä henkilökuntaa tarvitaan IT-käytössä ja -tuessa vähemmän sen jälkeen kun yritys on siirtänyt toiminnot pilveen. Ylimmän johdon ja henkilöstöpolitiikasta vastaaville tämä on tietysti mahdollisuus, mutta samalla jonkin asteinen päänsärky siirtymävaiheessa.

Talousjohdolle tietotekniikan hankkiminen pilvestä voi olla stressaava kokemus. Ennustettavien poistojen ja kiinteiden kulujen tilanne tulevat osin arvaamattomat nopealiikkeiset käyttökulut. Pilvilaskennan hankinta on vaihtelevaa palveluiden kulutusta eri pilvipalveluiden ostosta tai käytön päättämisestä.

Isojen tietojärjestelmien siirtämisessä pilveen ollaan tällä erää monessa yrityksessä muna ja kana -tilanteessa, lievä pattitilanne hidastaa pilvipalveluiden käyttöönottoa suuryrityksissä. Jotta ison kriittisen tietojärjestelmän uskaltaisi siirtää pilveen, yrityksen olisi saatava varmuus siitä, että palvelu on paitsi aina käytettävissä, niin myös sen käyttöehdot kuten palvelun hinnoittelu tulee olla pidemmällä aikavälillä ennustettavia. Totuus on pilvipalvelun ostajan kannalta, että monimutkaista HR- tai talousjärjestelmää ei pilvessäkään pysty ilman merkittäviä kustannuksia siirtämään hetkessä palvelusta toiseen. Siksi pilvipalvelun tarjoajan toimituspolitiikan tulisi olla pitkäjänteistä hinnoittelun ja toimitusehtojen suhteen. Suuryrityksissä - todella isoissa - tilanne on johtanut myös toimintamalliin, jossa ratkaisuksi on noussut palvelinten virtualisointi ja oman yksityisen pilven rakentaminen.

Muna- ja kanaongelma koskee myös pilvipalveluiden tarjoajia. Pilvipalvelun tarjoajan olisi sopimuspolitiikalla pystyttävä varmistamaan, että ison järjestelmän ajoympäristön tarjoaminen ei muodosta liian isoa riskiä myöskään pilvipalvelun tarjoajalle. Jos ostajan järjestelmä kuormittaa pilvipalvelun koneista tänään 24 prosenttia ja huomenna yrittäjä siirtää koko järjestelmän pois kyseisestä laskentakeskusta, on pilvipalvelun yrittäjällä edessään kohtuullisen hankala tilanne. Tämä isojen järjestelmien jähmeys selittää sen, miksi nykytilanteessa pienyritykset ja yksityishenkilöt saavat suurimmat taloudelliset edut itselleen pilvipalveluiden käytöstä. Sama seikka tekee pilvipalveluiden tarjoajalle riskittömimmän ja onnistuessaan parhaimman kohderyhmän näistä samoista kohderyhmistä.

Lisää aiheesta:
Miksi tietotekniikka ei muodosta yrityksille kilpailuetua? Nicholas G. Carr: IT Doesn't Matter
Totuus pilvilaskennan taloustieteestä - Drue Reeves ja Daryl Plummer: The Truth About Cloud Economics
Pilvilaskenta pistää pienyrityksen samalle viivalle kuin suuryritys
Ratkaiseeko yrityksen menestyksen tietämyksen hallinta vai tietohallinto?