Mitä merkitsee kun hakukoneesta tulee maailmanpoliittinen tekijä?

Googlesta on tullut maailmanpolitiikan vaikuttaja.
Amazon toi postissa kuluneella viikolla perinteisen kirjan, Eric Schmidtin ja Jared Cohenin kirjoittaman teoksen The New Digital Age - Reshaping the Future of People, Nations and Business. Eric Schmidt on Googlen hallituksen puheenjohtaja. Jared Cohen on Google Ideas perustaja ja johtaja ja neuvoa antava jäsen USA:n kansallisessa terrorismin vastaisessa keskuksessa.

Kirjassa on yksi hallitseva teema, joka antaa sille särmän. Se on internetin ja Googlen vaikutus maailmanpolitiikkaan ja poliitikkojen halu sekaantua Googlen asioihin. Toinen alue ovat pintapuoliset ja nopeat heitot siitä digitaalisesta maailmasta, joihin ihmiset eri puolilla maailmaa ovat matkalla ja maailmasta, joka jo on netin ja älypuhelinten myötä muuttunut uudenlaiseksi. Maailma on tänään radikaalisti erilainen kuin se maailma, jossa olimme vuonna 2000 - ja teknologia on näytellyt tuossa muutoksessa erittäin suurta osaa.

Lyhyesti täytyy kirjasta sanoa, että se on hutaisten tehty. Jo pelkkä kirjallinen esitystapa on keskeneräinen, lauseet polveilevia ja monimutkaisia, kustantajan toimittaja on puuttunut tai hänelle ei ole jätetty mahdollisuuksia selkiyttää tekstiä. Tämä ei ole pahin puute, se on vinoutuneessa sisällössä. Asiaa on paljon, mutta aiheen käsittelyn valinnat on ainakin suomalaisesta näkökulmasta outoja.

Kirjan kannessa oleva lupaus, että kirja valottaisi sitä, miten talouselämä ja yritykset muovautuvat uuteen malliin uuden aikakauden myötä, ei paljastu. Otsikko on harhaanjohtava. Kirjoittajat sivuavat aihetta huomattavan köykäisesti, tuskin ollenkaan. Kirja on poliittinen pamfletti, ei taloudellinen eikä tekninen analyysi, vaikka hengittääkin maailmapolitiikkaa internetin ja vastaavien teknologioiden käsitesuodattimen läpi.

Toinen iso puute kirjassa on asia, jonka hukkaaminen kansakuntien tulevaisuutta käsittelevässä kirjassa on enemmän kuin merkillistä, on ympäristöulottuvuuden täydellinen unohtaminen. Ihmisestä on lajina tullut geologinen, maapallon tulevaisuutta jättimäisin mitoin muokkaava tekijä. Tekijä, joka on käynnistänyt hirvittävän lajien sukupuuttojakson ja rakentaa ilmastokatastrofia, joka on kaatumassa lastemme ja heidän lastensa syliin. Käsittämätön puute kansainvälisen järjestelmän muutosta näin isolla otteella muuten käsittelevässä kirjassa.

Googlen hallituksen puheenjohtajalla ei ole selvästikään kunnollista näkemystä, että Googlen kaltaisella tekijällä voisi olla jotakin keskeistä roolia tässä asiassa. Kuitenkin informaatioajan jätillä on mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristötiedon käsittelyn työkaluihin kuten Google Earthiin sekä tutkimus-, tuotekehitys- ja julkaisuhankkeisiin.

Varmaan Schmidtilla on ympäristöasiasta mielipiteitä. Lisäksi Googlella on yhtiönä hyvin vastuullinen ympäristöpolitiikka ja omaa vihreän sähkön tuotantoa. Mutta miksi ihmeessä tuon ulottuvuuden käsittely puuttuu täysin ihmisten ja kansakuntien tulevaisuutta käsittelevästä teoksesta? Sen sijaan saamme lukea kymmenien sivujen edestä erilaista valtio- ja terrorismianalyysiä, joka ehkä sinänsä on paikallaan, mutta joista meillä Suomessa on eniten käyttöä ulkoministeriössä ja pääesikunnassa.

The New Digital Age -kirjan tekee arvokkaaksi toki kenelle tahansa maallikkolukijalle se, että se paljastaa ja vahvistaa kuvaa, joka internetin merkityksestä on tullut maailmanpolitiikassa. Kirja osoittaa myös sen, kuinka keskeinen ja monimutkainen rooli Googlen hakukoneella on tässä yhtälössä. Kiina, Iran, monet arabimaat, Venäjä, moni hallitus haluaa sulkea, suodattaa ja balkanisoida vapaan internetin.

Koskaan aikaisemmin ihmisillä ei ole ollut mahdollisuutta tietää usein jopa enemmän kuin ne, joilla on valta päättää kansojen ja kansakuntien kohtaloista. Intohimot tämän vallansiirron peruuttamiseksi on vahvoja, ja tältä pohjalta kirjasta oli kiehtovaa lukea Kiinaa koskevaa analyysiä. Kiina on Googlelle vaikea pala ja Google Kiinan hallitukselle, joka on todistetusti käyttänyt valtavia voimavaroja murtauakseen niin Saksan liittotasavallan hallituksen kuin Googlenkin tietokoneisiin.

Jos unohdetaan vakava puute, joka liittyy kirjan puuttuvaan ekologianäkökulmaan, teos on hyvä johdantoteos internetin ja kansainvälisen poliittisen järjestelmän keskinäiseen vuorovaikutukseen ja muutokseen. Teknologian tulevaisuudesta ja liiketoiminnan kehittämisestä kiinnostuneiden ei kannata tähän kirjaan juuri aikaa uhrata, sen verran kepeää pintaliitoa nuo osat teoksesta ovat. Harmi.

PS. Kirjan saa myös sähköisenä Kindle-versiona ja äänikirjana. Sidottu painos on korkealuokkaiselle paperille painettu ja luultavasti lukukelpoinen vielä silloin, kun viimeisestä e-lukulaitteesta on systeemituki loppunut ja näytön pikselit sammuneet lopullisesti.