Kuuklaatko, kuukkeloitko vai googlaatko?

Suomen ja itse asiassa koko planeetan suosituin hakukone on Google. Google on muuttanut tavan etsiä ja löytää tietoa. Yhtiön nimestä on tullut verbi monessa kielessä, myös suomen kielessä. Jo viisi vuotta sitten oli työpaikoille ilmestynyt toimistokuukkeleita:

"Kun toimistokuukkeli seuraavan kerran ilmestyy työhuoneesi ovelle, älä anna työpäiväsi täysin mennä ketuilleen, siis hukkaan tai pilalle, vaan pyydä häiritsijää hetken kuukkeloimisen jälkeen poistumaan omien töittensä pariin. Sen jälkeen voit rauhassa jatkaa omaa kuukkelointiasi tietokoneesi ääressä – toisin sanoen googlata Google-hakukoneella tietoa internetistä." - Kirjoittaja Liisa Nuutinen, ote tekstistä joka julkaistu Helsingin Sanomissa 9.3.2008

Kuukkeli, joka on etenkin tunturialueella oksalta toiselle hyppelevä erämaan lintu, on lainannut nimeään uuden teknologian ja toimistotyön alueelle.

"Kuukkelin tavoin myös toimistokuukkeli ilmaantuu paikalle yllättäen ja pyytämättä ja jää tavallisesti työtoverin huoneen ovensuuhun kuukkeloimaan niin pitkäksi aikaa kuin juttua riittää."

Kuuklaus alkaa olla ihan aitoa suomenkieltä: "googlettaa, kuuklettaa, googlata, kuuklata: tehdä Internet-haku Google-hakukoneen avulla, käy kaiketi jo muistakin hakukoneista" kirjoittaa Lari Kotilainen sivullaan http://www.helsinki.fi/~lkotilai/suomenkielinyt/ .

Olisikohan meidän aika yleisesti lopettaa googlaaminen tai vielä monimutkaisemmin Google-hakujen teko ja ryhtyä vain suomalaisittain kuuklaamaan?

Sitä puolustaisi "Etymologinen periaate, jonka mukaan sana tai sananmuoto pitäisi kirjoittaa alkuperänsä tai sukulaissanojensa mukaan, esimerkiksi attribuutti-sana kaksois-t:llä r:n edellä taikka ruoka-sanan genetiivi ruoan, merkitsee sitä, että kirjoitetusta kielestä yritetään tehdä museo. Sellainen vaatimus, että lainasanojen kirjoitusasussa tulee säilyttää alkuperäisen asun vieraita kirjaimia (pizza, taxi, cesium) "vierasperäisyyden merkkeinä", on myös museointivaatimus; lisäksi se on epälooginen, koska sitä käytettäessä vain pieni osa uudehkoista lainasanoista leimautuu vierasperäisiksi. Etymologinen periaate merkitsee siis yritystä sisällyttää joidenkin sanojen kirjoitusasuun sellaista informaatiota, joka on sanojen viestintäkäytön kannalta aivan epäolennaista ja jonka oikea paikka on olla kiinnostuneiden luettavissa tietosanakirjoissa. Hiukan vielä ilkeämmin sanottuna etymologinen periaate on oppineisuudella keikarointia: minäpä tiedän, mistä tämä sana tulee, ja siksi osaan kirjoittaa sen toisin kuin se sanotaan."

Edellä olevan kieliopillisen näkemyksen poimin netistä Jukka Korpelan kirjoituksesta: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html

Kuuklasin itse Googlella (Googlessa?) ja sain seuraavat tulokset, noin arvioita:
kuuklata - 3.870 tulosta
googlata - 516.000 tulosta
kuukkeloida - 8.850 tulosta
kuuklettaa - 8.980 tulosta

Myös "kooklata" termiä käytetään kohtuullisen paljon verkossa, en saanut kuitenkaan Google-haun perusteella arviota sanan yleisyydestä.

Tiesit varmaan, mistä sana Google alunperin tulee? Rudolf Ammann kertoo omassa artikkelissaan mielenkiintoisia seikkoja, muun muassa Mark Twain on käyttänyt termiä jo 1884 ilmestyneessä Huckleberry Finnin seikkailut -kirjassa.

Googlen virallisen selityksen mukaan

"According to Google History, the word google derives from a technical term in mathematics: Google is a play on the word googol, which was coined by Milton Sirotta, nephew of American mathematician Edward Kasner, and was popularized in the book, “Mathematics and the Imagination” by Kasner and James Newman. It refers to the number represented by the numeral 1 followed by 100 zeros. Google’s use of the term reflects the company’s mission to organize the immense, seemingly infinite amount of information available on the web."

http://www.tawawa.org/en/archives/000179.html

Mitä mieltä itse olet? We google in English, mutta kuuklaamme suomeksi? Vai?