Isosti uudistunut Google Earth toimii nyt selaimessa

Kotiplaneettamme maa on keskellä uskomattomia muutoksia teknologiamullistuksista ilmastonmuutokseen. Maailmasta on tullut myös yhteinen kylä, jossa tieto liikkuu valon nopeudella ympäri planeetan. Yksi hienoimmista välineistä, joilla Tatu Tavallinen pystyy tutkimaan maapallon eri paikkoja, on pitkään ollut Google Earth.

Google Earth oli tähän asti erikseen tietokoneelle ladattava sovellus, mutta nyt se toimii suoraan selaimessa. Palvelu on maksuton. Windows 10 ja MacBookissa Chrome-selaimessa uusi Google Earth ainakin itsellä pyörii upeasti.  Ohjelma on muutenkin uudistunut. Kolmiulotteiset näkymät ovat realistisempia kuin aiemmassa versiossa ja Google hakukoneesta tutut tietokortit ovat osa käyttöliittymää.

Satelliittinäkymästä voi pudottautua Street View eli kävelynäkymään, joka on tuttu Googlen kartoista (Maps). Parilla klikkauksella katutasolta kävijä hyppää takaisin ilmakuvaan. Voyager eli "matkaaja" toiminnolla pääset mukaan virtuaaliretkille, joissa on mukana myös selostus. Kartan tyylin voi vaihtaa ja näin satelliittikuviin tulee näkyviin esimerkiksi katujen ja vesistöjen nimet. Valikosta voi myös räätälöidä sopivan määrän informaatiota, joka näytetään satelliittikuvissa.

Oman paikkamerkin lisääminen ja perustiedot etsimästäsi maantieteellisestä kohteesta löydät Mapsin hakutoiminnon avulla. Hakuosoitteen kirjoittamisen jälkeen kartta siirtyy etsittyyn paikkaan ja tarjoaa perustietokortin haetusta kohteesta. Haettaessa kadun numeron tarkkuudella sovellus näyttää pikkuikkunassa myös Google Mapsin karttanäkymän. Klikkaamalla tietoikkunan lennokkisymbolia voit liittää oman nastan eli paikkamerkin kartalle, jolloin siihen on helppo jatkossakin palata.

Nyt kun Google Earth toimii suoraan Chrome-selaimen sisällä, pystyvät myös koulut, joissa on nykyisin paljon Chromebook-tietokoneita, hyödyntämään Google Earth -sovellusta opetustarkoituksiin. Aiemmin sovellus on vaatinut Windows, Apple tai Linux-koneen.

Uusi versio Google Earth sovelluksesta vaatii vain Chrome-selaimen toimiakseen.

Yksi parhaista sovellusta seuraavista blogeista on Google Earth Blog - www.gearthblog.com.

Anna paikkatiedon puhua sivuillasi. Muokkaamme Google kartat ja Google Earth pilvipalvelun palvelemaan yrityksesi paikkatiedon viestintää ja tietojen havainnollistamista.

Hypermedia Oy - kumppanisi sovelluskehityksessä

Merkitseekö litium-ioniakut syrjäyttävä paristotekniikka sähköautojen läpimurtoa?

Tohtori John Goodenoughin tutkijatiimi on kehittänyt Texasin yliopistossa uuden edullisen, kevyn ja turvallisen akkutekniikan, joka saattaa lopullisesti mullistaa autoteollisuuden ja siirtää polttomoottorin historiaan. Goodenough on aiemmin keksinyt litium-ioni -akkuratkaisun, jota nykyisin käytetään kaikissa älypuhelimissa ja useimmissa sähköautoissa.

Uuden paristoratkaisun syntyyn on vaikuttanut merkittävästi etenkin portugalilaisen professori Maria Helena Bragan tutkimustyö. Uusi paristo kiinteän aineen fysiikkaan perustuva räjähtämätön, paljon latauksia kestävä ja energiatiheydeltään kolme - kymmenen kertaa litium-ioni -akkuja tehokkaampi. Pariston valmistuksessa käytetään lasia elektrolyytteinä ja alkalimetallisia aineita anodeina. Tämä ei ole mahdollista perinteisissä paristoissa. Alkalimetallisena anodina voidaan käyttää litiumia, natriumia jakaliumia.

Parempien akkujen kehittämiseksi maailmalla on käynnissä kova kilpajuoksu. Sandia Labsin fyysikko Farid El Gabaly tutkimassa litium-rauta-fosfaatti pariston näytettä. Lisää aiheesta https://goo.gl/VGthgK

Parempien akkujen kehittämiseksi maailmalla on käynnissä kova kilpajuoksu. Sandia Labsin fyysikko Farid El Gabaly tutkimassa litium-rauta-fosfaatti pariston näytettä. Lisää aiheesta https://goo.gl/VGthgK

Natrium ja kalium ovat pariston aineena edullinen ratkaisu, sillä ne kuuluvat maapallon yleisimmin esiintyviin alkuaineisiin - tosin yhdisteinä. Natriumia löytyy tunnetusti joka kodista esimerkiksi maustehyllyltä ruokasuolapurkista (NaCl). Litium taas on aika harvinainen ja jatkuvasti kallistunut paristomateriaali johtuen sen kovasta kysynnästä elektroniikkateollisuudessa.

Uusien akkujen materiaalitekniset ratkaisut ovat optimaaliset myös kylmissä olosuhteissa. Akut toimivat hyvin vielä -20 asteessa. Kehittäjien mukaan uusi akku on ensimmäinen kiinteän olomuodon akku, joka toimii alle 60 celsius-asteessa. 

Uuden pariston tieteellinen perusta on kuvattu kansainvälisesti arvostetussa englantilaisessatiedelehdessä "Energy & Environmental Science" tämän vuoden ensimmäisessä numerossa, joka julkaistiin 9 joulukuuta 2016.

Keksintö saa tiedeyhteisöltä kritiikkiä, valmistuksessa isoja haasteita

Jotkut tutkijat ovat epäilleet, että uusi paristo ei kerta kaikkiaan voi toimia ja että tutkijaryhmän selostus uudesta tekniikasta ei selitä riittävästi, miten ratkaisu toimii. Jotkin tutkijat ovat jopa epäilleet keksintöä termodynamiikan lakien vastaiseksi ja rinnastaneet sen aikoinaan paljon kohua herättäneeseen kylmäfuusiokeksintöön. Näin esimerkiksi Dalhousie yliopiston johtava tutkija Jeff Dahn, joka tekee tutkimusyhteistyötä Teslan kanssa.

John Bannister Goodenough, 94, on iässä, jossa useimmat ovat jo vuosia aiemmin vetäytyneet viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Hän jatkaa kuitenkin aktiivista tutkijantyötään. Edellisen merkittävän keksintönsä hän teki 57-vuotiaana vuonna 1980, jolloin hän keksi nykyisten litium-ioni akkujen hermojärjestelmän eli kobolttioksidikatodin. Nykyisin tuo tekniikka on levinnyt kaikkialle maailmaan ja kuuluu jokaisen litiumioni-akun tärkeimpiin osiin. Nämä akut taas kuuluvat lähes kaikkiin kannettaviin elektronisiin laitteisiin älypuhelimiin, kameroihin, tablet-tietokoneisiin, GPS-navigaattoreihin ja luonnollisesti sähköautoihin.

Texasin yliopiston tutkijaryhmä ja yliopisto itse uskovat kovasti uuden keksinnön toimivuuteen. Pariston teknologiaa lisensioidaan sen valmistuksesta kiinnostuneille yrityksille ja Goodenough itse arvelee uusien paristojen tulevan markkinoille jopa jo kahden vuoden kuluttua eli vuonna 2019.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan isoksi kompastuskiveksi saattaa muodostua valmistustekniikka, jos kaikki muu akussa toimisikin. Laajan mittakaavan taloudellisesti kannattavaa valmistustekniikkaa näin radikaalille kiinteän olomuodon akulle ei ole saatavissa vielä moneen vuoteen, puhutaan jopa 15 vuodesta.

Tuolloin lasipohjaiset akut saattavat lisäksi joutua kovaan kilpaan muoviakkujen kanssa, joiden valmistus on mahdollisesti helpompaa teollisessa mittakaavassa.

Jos nyt kävisi niin, että kaikki ei uuden Teksasissa kehitetyn akkutekniikan osalta menekään putkeen, tai menee täysin harhaan, on akkutekniikassa joka tapauksessa tällä hetkellä tapahtumassa paljon.  Aurinkosähkön ja tuulienergian yleistyminen ja uudet kestävät energiaratkaisut ajavat kehittämään erilaisia uusia varastointiratkaisuja. Teslan hankkeet ovat näistä tunnetuimpia, mutta monet muut suuryhtiöt kuten Mercedes-Benz ovat myös lähteneet tähän akkukilpailuun mukaan, kuten vuosi sitten raportoin.

Startup-yhtiö, Massaschusettsissa toimiva Ionic Materials julkisti tammikuussa kiinteän olomuodon polymeeriakun, jossa on paljon samoja hyviä ominaisuuksia kuin Goodenoughin ryhmän kehittämässä ratkaisussa. Myös Ionicin muovipohjaisen pariston sanotaan toimivan huoneen lämpötilassa.

Goodenough on ollut mukana myös muissa tietotekniikan suuriin askeleihin kuuluneissa kehityshankkeissa. Hän aloitti uransa 1950-luvun alussa MIT:n Lincoln laboratoriossa, jossa kehitettiin tietokoneiden ensimmäiset RAM- eli työmuistit.

Onko yritykselläsi painavaa kerrottavaa ja aika uudistaa yrityksesi verkkosivut? Näyttävän ja informatiivisen web-ratkaisun saat Hypermedia Oy:stä, kysy lisää!

Internet-liikenteen määrä kolminkertaistuu vuosien 2015 - 2020 välisenä aikana

Mobiilidata ohittaa PC-käytön volyymin netissä vuonna 2020.
Maailman johtavan verkkolaitevalmistajan Ciscon Visual Networking Index ennakoi maailman internet-pohjaisen liikenteen (IP) lähes kolminkertaistuvan vuosien 2015 - 2020 aikana. Älypuhelinten tuoma liikenteen kasvu ohittaa vuonna 2020 PC:iden kautta kulkevan liikenteen Ciscon VNI-raportin mukaan.





Liikennemäärät ovat tämän vuoden 2017 alussa siirtyneet zettatavujen (ZB) aikaan.

Zettatavu on SI-järjestelmän lukuyksikkö ja vastaa 1000 exatavua (EB). Yksi exatavu puolestaan on miljardi gigatavua.

Jonkinlaisen käsityksen zettatavun tietomäärästä saa, jos toteaa yhteen zetatavuun mahtuvan 152 miljoonaa vuotta videota ultralaatuisena UHD 8K muotona.

Kun liikenteen kasvu tuskin pysähtyy myöskään vuoden 2020 jälkeen, niin jossakin vaiheessa mittayksiköksi liikennemäärille tulevatkin sitten yottatavut. Tuo luku 1 YB on 1000 potenssiin 8 eli 1 YB = 10008 tavua = 1024 tavua = 1000000000000000000000000 tavua. Nämä ovat sen verran tähtitieteellisiä lukuja, että luultavasti harva jaksaa näitä ymmärtää.

Mitä biologia opettaa yritykselle pysyvästä kilpailuedusta?

Biologian analogioista on liikkeenjohtotieteessä otettu oppia jo pitkään. Puhutaan laiteperheiden kuten Android-puhelinten ekosysteemeistä, markkinoiden evoluutiosta, toimialoilla olevista yrityspopulaatioista ikään kuin yritykset olisivat kasvi- tai eläinyksilöitä.

Biologian tuloksia voidaan käyttää kimmokkeena myös yritysten strategisen suunnittelun, johtamisen ja markkinoille sopeutumisen tapoja suunniteltaessa.

Boston Consulting Groupin Henderson Instituutin johtaja

Martin Reeves

ja Princetonin yliopiston ekologian ja kehitysbiologian professori

Simon A. Levin

ovat aiemmin kirjoittaneet biologian ja liikkeenjohdon ajatusten yhdistämisestä muun muassa

Harvard Business Review -aikakauslehdessä

. Tänään heiltä ilmestyi Scientific American -verkkosivuston blogissa innostava kirjoitus

samasta aihepiiristä.

Eläinten maailmassa kilpailu ratkeaa usein niiden lajien hyväksi, jotka kykenevät tehokkaaseen lajin sisäiseen yhteistyöhön.

Kirjoittajien mukaan markkinoiden kehittyessä maailmanlaajuisesti yhä vaikeammin ennustettaviksi ja hallittavaksi, kannattaisi yritysjohdon imitoida luonnossa hyväksi havaittuja taktisia ja strategisia toimintatapoja. Elollisten organismien tavat ovat kehittyneet vuosimiljardien aikana ja jo se tosiseikka, että jokin eliölaji on hengissä, kertoo lajin menestystarinasta sopeutua ja kyvystä löytää oma ekologinen lokero. Arviolta 95 - 99 prosenttia koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon - viimeisten vuosisatojen ansiosta ihminen on ollut suurin vaikuttaja tässä suhteessa.

Reeves ja Levin näkevät kestävillä biologisilla ja sosiaalisilla järjestelmillä kuten yrityksillä olevan kuusi ominaispiirrettä - ja nämä piirteet ovat suoraan sovellettavissa yritystoimintaan. Oheisissa näitä piirteitä selostavissa kuvauksissa on mukana tämän Innoyritys-blogin kirjoittajan laatimia käytännön esimerkkejä ja painotuksia- mikä selvyyden vuoksi todettakoon.

  1. Toiste, redundanssi. Kun yritys monistaa toimintansa elementtejä kuten käytössään olevaa tuotantokapasiteettia tai jakelukanavia, se syyllistyy tuhlaukseen mutta rakentaa samalla puskuria yllättäviä tapahtumia vastaan. Sama etu on mahdollisesti saavutettavissa, jos käytössä olevat koneet, välineet ja prosessit pystytään muuttamaan toiseen käyttötarkoitukseen nopeasti. DNA, joka kantaa geneettistä informaatiota sukupolvesta toiseen, sisältää valtavasti redundanssia.

  2. Sekakoosteisuus, vaihtelevuus (heterogeenisyys). Kuten maanviljelyn monokulttuureista tiedämme, jos tuholainen pääsee leviämään yhtä viljalajia kasvavalla pellolla, saattaa koko sato olla menetetty. Yritys, jolla on vaihteleva paletti kriittisiä elementtejä eli "munat" eivät ole sen paremmin myynnin, tuotekehityksen kuin valmistuksenkaan osalta yhden tyyppisissä ratkaisuissa eli "yhdessä korissa" välttää helpommin uhkana olevan täydellisen systeemin romahtamisen. Yhden tuotteen markkinoiden kysynnän pysähdys ei tällöin kaada koko yritystä. Ekologiassa lajien elinympäristön heterogeenisuus tasoittaa saaliin ja saalistajan tiheyksiä, mistä on seurauksena että lajien kannan koossa ei esiinny syklisyyttä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pikkunisäkkäiden kannat pysyvät vakaina koska pedoille on tarjolla runsaasti vaihtoehtoisia saaliskohteita.

  3. Itsenäisistä osista koostuva järjestelmä, "modulaarisuus". Itselliset toiminnot, jotka on vain löysästi kytketty toisiinsa, saadaan helposti muunnettua eri tarkoituksiin. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa järjestelmäkamera, jonka kuvausominaisuudet pystyy muuttamaan linssiä vaihtamalla, kun taas älypuhelimen kameran ominaisuudet eivät jousta, vaikka kuvaajan tarpeet muuttuisivat. Taloustieteestä tiedämme miten tiukasti kytketty keskusjohtoinen (kommunistinen) suunnitelmatalous ei pärjännyt modulaarisesta miljoonien itsenäisten taloudellisten toimijoiden hajautetulle, lukemattomia löysiä toimijoiden välisiä kytkentöjä sisältävän markkinamekanismin voimalle. Eliöverkostojen modulaarisuuden ansiosta lajit pystyvät kehittymään ja sopeutumaan nopeasti uusiin ympäristöihin. Modulaarisina biologiset verkostot ovat toiminnallisia ja vain löysästi toisiinsa kytkettyjä itsellisiä yksiköitä. Modulaarisuutta esiintyy luonnossa eri tasoilla kuten soluissa molekyylitasolla niiden aineenvaihdunnassa, geenien säätelyssä, proteiinien rakentumisessa ja eläinten aivoissa.

  4. Mukautuminen, adaptaatio. Mitä nopeampi ja suurempi organisaation eri toimintojen adaptaatiokyky, sitä nopeammin se pystyy vastaamaan liiketoimintaympäristön yllättäviin muutoksiin, jotka voivat viedä jäykemmän sinänsä jopa tehokkaammin toimivan yrityksen mennessään. Mukautuvissa yrityksissä uusia ratkaisuja etsitään usein kokeilemalla, poimimalla opit parhaista kokeiluista sekä sitten parantamalla ja monistamalla näitä kaikkein toimivimpia. Lean-menetelmä on yksi tapa toimia adaptiivisesti. Luonnossa adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta. Piirre on adaptiivinen, jos se edustaa lajin tai sen yksilön elossa säilymistä tai lisääntymistä.

  5. Harkitsevaisuus, ennakointi. Vaikka monesti emme tiedä mihin suuntaan asiat menevät kun ne menestyvät, tiedämme helpommin mitä voi tapahtua, jos asiat menevät pieleen. Järkevä organisaatio tekee stressitestejä ja miettii, mitä tapahtuu jos vaikkapa yrityksen tärkeimmät asiakkaat hylkäävät yrityksen. Lentäjät tietävät, että on hyvä osata toimia lähes mahdottomissa tilanteissa ja harjoittelevat pakkolaskuja yhä uudelleen simulaattoreissaan. Luonnossa jotkin parasiitit osaavat hyödyntää isäntäänsä siten, että sille ei tule pysyvää vahinkoa vaan parasiitti pystyy jatkamaan isäntäolion hyödyntämistä niin kauan kuin se pysyy terveenä.

  6. Uppoutuneisuus, sulautuneisuus. Yritykset ovat monimutkaisissa yritysten ja julkisten toimijoiden sosiaalisissa verkostoissa kiinni. Toimitus- ja tuotantoketjut puolestaan verkottuvat toimialojen poikki, toimialat taas ovat kiinni kansallisissa ja ylikansallisissa talousjärjestelmissä. Keskinäinen vastavuoroisuus ja molemminpuolinen hyöty luovat vakautta ja jatkuvuutta näissä suhdeverkostoissa. Peliteoreettisesti veneen yksipuolinen keikuttaminen pelkän oman edun vuoksi ei välttämättä ole kestävä toimintamalli. Biologisissa yhteyksissä uppoutuneisuus voi saada fysiologisen yhteistoiminnan eli mutualismin piirteitä, josta pitkälle vietynä puhutaan symbioosina. 

Edellä kuvatut elävistä organismeista kerätyt toimintamallit ovat yksittäisinä ehkä selkeitä ja helpolta kuulostavia, mutta niiden tasapainoinen ja oikea-aikainen hyödyntäminen taitaakin sitten olla niitä kaikkein vaikeimpia juttuja. Yhden osajärjestelmän voit vielä optimoida pitkälle, mutta koko yritys saattaa kuitenkin edelleen jäädä alioptimaaliseen tilaan. Miten optimointikysymyksiä tutkitaan biologiassa, selviää tutustumalla

matemaattisen biologian eli biomatematiikan

tieteenhaaraan. Matemaattisia malleja sovelletaan muun muassa solu- ja molekyylibiologiassa, fysiologiassa ja populaatioekologiassa.

Nanoselluloosa korvaa muovipussit ja -kassit ja avaa uusia liiketoimintamalleja


Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt biopohjaisen itsestään seisovan pussin, joka on kevyt ja tekniseltä suorituskyvyltään erinomainen. Se soveltuu esimerkiksi pähkinöiden ja perunalastujen pakkaamiseen. Pussin hapen, rasvan ja mineraaliöljyjen läpäisyn estävät ominaisuudet on saatu aikaan lisäämällä paperipohjalle erilaisia biopohjaisia päällysteitä. Pusseissa hyödynnetään VTT:n patentoimaa HefCel-teknologiaa.

"Kolmasosa elintarvikkeista päätyy jätteeksi. Tiiviit pakkaukset ovat merkittävä keino vähentää ruokahävikkiä. Uusi innovaatiomme tarjoaa pakkausteollisuudelle ympäristöystävällisen vaihtoehdon", sanoo VTT:n erikoistutkija Jari Vartiainen.

VTT:n HefCel-teknologia (High-Consistency Enzymatic Fibrillation of Cellulose) on edullinen nanoselluloosan tuotantomenetelmä, jolla saadaan nanoselluloosaan kymmenkertainen kuiva-ainepitoisuus. Nanoselluloosan on osoitettu olevan erittäin lupaava ja käyttökelpoinen materiaali lukuisiin tulevaisuuden teknisiin sovelluksiin. Nanoselluloosakalvojen ja ‑päällysteiden erinomaiset hapen, rasvan ja mineraaliöljyjen läpäisyn estävät ominaisuudet johtuvat niiden tiiviistä rakenteesta.

HefCel-teknologiassa hyödynnetään teollisia entsyymejä, joilla selluloosa muokataan nanokokoisiksi fibrilleiksi ilman runsaasti energiaa kuluttavia prosessivaiheita. Tuloksena saadaan nanoselluloosaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on 15–25 prosenttia, kun perinteisillä nanoselluloosan tuotantomenetelmillä pitoisuus on 1–3 prosenttia.

Itsestään seisova pussi on nopeimmin kasvava pakkaustyyppi, jonka käytön on ennustettu kasvavan vuosina 2015–2020 keskimäärin 6,5 prosenttia vuodessa. Pakkausmarkkinoita hallitsevat edelleen fossiilipohjaiset muovikalvot. Ympäristöystävällisten uusien materiaalien kehittäminen on kuitenkin entistä tärkeämpää.

VTT:llä on runsaasti kokemusta useista biopohjaisista raaka-aineista ja niiden sovellustekniikoista biopohjaisten päällysteiden, kalvojen ja myös monikerroksisten rakenteiden tuotannossa sekä laboratorio- että pilot-mittakaavassa. VTT:n käytössä on laaja valikoima pilotointivälineitä tuotekehitykseen ja prosessien optimointiin sekä sovelluskohteiden testaamiseen ja demonstrointiin.

Biohajoava materiaali ei vahingoita luontoa

Nanoselluloosa on biopohjainen ja ympäristöystävällinen nanomateriaali, joka koostuu rihma- tai sauvamaisista selluloosaosista. Osat ovat kooltaan alle 100 nanometriä eli metrin miljardisosaa.

Nanoselluloosasta voidaan tehdä biopohjaista ja biohajoavaa filmiä, jossa on kuitenkin muovin hyvät ominaisuudet. Tällaista filmiä voidaan käyttää membraani-kalvoina tai painettavan elektroniikan komponenttien pohjamateriaalina.
Nanoselluloosaa voi pitää Suomelle uutena nanomateriaalina, joka parantaa meidän teollista kilpailukykyämme. Materiaalia on saatavilla jo kaupallisesti, mutta sen sovellukset ja uudet liiketoimintamallit antavat vielä odottaa itseään.

Uutta nanomateriaalia käytetään komposiittimateriaalien vahvistusaineena ja osamateriaalina lääketieteellisissä sovelluksissa. Sen hyödyntämistä on tutkittu myös tulostettavan elektroniikan osissa.

Laita Macin ja PC:n selain puhumaan

Joskus tulee tilanteita, jolloin pidempi artikkeli olisi mukavampi kuunnella ääneen luettuna kuin kahlata sitä itse läpi selaimen tekstinä. Englanninkielisen puhesynteesin (Text-To-Speech, TTS) käyttö PC:llä on tänä päivänä Firefoxin ansiosta yllättävänkin helppoa.

Macilla myös suomenkielen luku eli muunto selaintekstistä suomenkieliseksi puheeksi on PC:n virittämiseen verrattuna yksinkertaista ja jopa houkuttelevaa. Tekniikka kuuluu Macin vakio-ominaisuuksiin.

Safari-selaimella valitset haluamasi artikkelin, siirryt selaimen Lukijanäkymään ja valitset selaimen Muokkaa/Puhe -toiminnosta komennon Aloita puhuminen. Näin saat vaikka yle.fi sivuilla olevat tekstit kuultavaksesi sujuvalla suomenkielisellä puhesynteesillä.

Safarissa lukijanäkymässä puheen käynnistäminen sujuu hetkessä valikosta Muokkaa / Puhe / Aloita puhuminen.

Macin järjestelmäasetuksista kohdasta Käyttöapu voi valita järjestelmän puheäänen ja säätää puheen nopeutta. Voit vaihtaa suomalaisen puhujan (kuten Satu-nimellä kulkevan syntetisaattorin - "Hei minun nimeni on Satu, olen suomalainen ääni") myös vaikka Australian englantia puhuvaan synteesiääneen. Kokeilussa käytin konetta, jossa oli asennettuna macOS Sierra, versio 10.12.3.

Macin järjestelmäasetuksista voit valita minkä kielisen puhesyntetisaattorin haluat lukevan ääneen Safarissa olevia verkkosivuja sekä säätää puheen nopeutta.

Safarin tekstistä suomeksi muunnettu puhe kuulostaa edelleen koneen puhumalta, mutta se on kuitenkin huomattavan lähellä tavallista puhuttua asiasuomea hyvällä intonaatiolla. Konepuhe on  hämmästyttävän laadukasta, mihin vertaan kun olen sivusta seurannut puhesynteesin kehitystä jo kolmisenkymmentä vuotta.

Omassa kokeilussani havaitsin "Danielin" brittienglannin ääntämisen toimivan miellyttävästi useimmilla englanninkielisillä web-sivuilla. Englanninkielisillä sivuilla lukija- eli puhesyntetisaattorivaihtoehtoja on runsaasti. Yhden syntetisaattorin lisääminen vie yleensä muutaman minuutin, mikä menee kun Mac lataa yksittäisen syntetisaattoritiedoston, jonka koko on yli yhden gigatavun luokkaa.

Suomenkielen puhesynteesi onkin PC-maailmassa sitten toinen juttu englantiin verrattuna. Hankalaa - ja jos joku on löytänyt siihen selainympäristössä PC:llä hyvän käyttö- ja käyttöönottopolun, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan.

PC:n käyttäjällä sekä Firefoxiin että Chromeen saa laajennuksen, jolla englanninkieliset tekstit saa puhuttuun muotoon. Firefoxilla toiminto on riittävän helppokäyttöinen, että sitä uskaltaa suositella, Chromessa puhesynteesin käyttö tekstistä puheeksi on mutkikkaampaa ja vaatii virittelyä ja askartelua Maciin verrattuna. Firefoxissa kuten Safarissa on lukijanäkymä, joka siivoaa sivusta kaikki häiritsevät valikko-, lisäartikkeli- ja mainostekstit pois. Näin puhesyntetisaattori pystyy keskittymään tärkeimpään tehtävään eli lukemaan sivun pääartikkelin ääneen.

Firefoxilla kokeilin maksutonta Text-to-Voice laajennusta ja se toimii hyvin ainakin Windows 10 -koneessa. Sovelluksen lataus ja käyttöönotto oli helppoa. Tuettuihin kieliin kuuluvat esimerkiksi englanti ja saksa, ikävä kyllä skandinaaviset kielet ja suomi puuttuvat joukosta. Laajennuksessa käyttäjä voi valita syntetisaattorin äänen useasta eri vaihtoehdosta.

PC:nFirefox selaimeen asennettu Text-to-Voice laajennus tukee muun muassa englantia ja saksaa, mutta kotimaisten
kielten suomen ja ruotsin tuki puuttuu. Kuvassa teksti on Firefoxin lukijanäkymässä.


Onko virtuaaliselle todellisuudelle vaihtoehtoa?

  • "Virtuaalinen lento maailman huippumuseoiden näyttelyihin."
  • "Virtuaalinen erillisverkko eli VPN lisää myös nettikäyttäjän tietoturvaa ja yksityisyyttä." 
  • "Google Home, virtuaalinen avustaja." 
  • "Joukosta pilvipalveluja muodostetaan virtuaalinen käyttökokemus." 
  • "Google Now on virtuaalinen assistentti." 
Edellä olevat tekstinpätkät ovat poimintoja tämän Innoyritys-blogin teksteistä, joissa on käytetty ilmaisua virtuaalinen. Sana esiintyy yhä useammin arkikäytössä niin asiantuntijoiden kuin joukkoviestinten teksteissä. Termin käyttö on vahvassa kasvussa, mutta sitä on käytetty jo pitkään, ainakin 1990-luvun alusta asti esimerkiksi telepalveluiden kuvauksissa. Ensimmäisen kerran termiä käytettiin ohjelmistotekniikassa jo vuonna 1959.

Viime syksynä kaikki kohisivat Nintendon Pokémon Go pelistä joka villitsi niin nuoret kuin vanhemmatkin metsästämään "ihmeolentoja" eli virtuaalihahmoja omasta lähiympäristöstä. Wikipedia kutsuu peliä lisätyn todellisuuden videopelinä.

Mitä sana virtuaalinen oikein tarkoittaa? Sanastokeskus TSK ry:n TEPA-termipankki antaa sanalle virtuaalinen seuraavia selitteitä:
  • Näennäinen, todellisuudessa toisella tavoin toimiva kuin havainnot ja käytäntö antavat olettaa
  • Näennäinen, ulkopuolelta katsoen yhtenäinen, mutta erillisistä osista muodostuva
Netistä löytyvä Urbaani sanakirja kuvaa virtuaalisanan käyttöä seuraavasti:

"Virtuaalinen on vanha sivistyssana, joka tarkoittaa kuviteltua, siis jotain sellaista, josta olemme luoneet kuvan, mutta jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Sana on nyt adoptoitu kattamaan suuren osan netissä tapahtuvasta toiminnasta. On virtuaalista verkkopalvelua, virtuaalista kaupankäyntiä ja sataa muuta virtuaalista asiaa. Sanan käyttö on usein vääristynyttä, jos sitä verrataan sanan alkuperäiseen merkitykseen. Kyllä virtuaalinen kaupankäynti eli verkkokaupankäynti on todellista eikä suinkaan kuviteltua!"


Suomen kielessä löytyy termejä kuten virtuaalipalvelin, virtuaalipenis (!), virtuaaliroddaus (auton rakentelu netissä tai mielikuvituksessa) ja virtuaalitalli (hevosharrastusta tietokoneella).

Kielitoimiston sanakirja, jota julkaisee Kotimaisten kielten keskus, määrittelee sanaa virtuaalinen seuraavasti:
  1. oletettu, periaatteessa mahdollinen.
  2. tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla todentuntuiseksi luotu; tietokonesimulointiin perustuva.
  3. tietoverkossa ylläpidettävistä palveluista tai muista samanlaisista käytetty ilmaisu. 
Wikipedia, tuo yhteinen tietosanakirjamme selittää virtuaalitodellisuutta seuraavasti:

"Virtuaalitodellisuus eli tekotodellisuus (keinotodellisuus, lumetodellisuus, engl. virtual reality) on tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö. Virtuaalitodellisuus voi joko pyrkiä simuloimaan jotakin todellista ympäristöä tai se voi luoda täysin kuvitteellisen ympäristön."

Jotta asiasta ei tulisi liian helppo, on juuri edellä kuvatusta Pokemon Go -pelistä ja monista muista älypuhelinten palveluista käytetty toista käsitettä "lisätty todellisuus". Miten se eroaa tekotodellisuudesta? Wikipediasta löytyy jälleen kuvaus, joka viittaa lisätyn todellisuuden olevan virtuaalitodellisuuden alakäsite:

"Lisätty todellisuus (engl. augmented reality, lyh. ar tai AR) viittaa näkymään, johon on lisätty tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä ja jota käyttäjä tarkastelee läpikatseltavien (see-through) näyttöjen kautta. Se on siis järjestelmä, jossa keinotekoista, tietokoneella tuotettua tietoa (kuva, ääni, video, teksti, GPS-informaatio) on lisätty näkymään todellisesta ympäristöstä."

 Lopulta meidän on ymmärrettävä vielä käsite "todellisuus". Näin päästään helposti filosofien tontille. Aihetta pohtii ontologia, oppi olevaisesta eli millainen todellisuus perimmältään on. Onko esimerkiksi todellisuus olemassa?

Tähän pohdintaan törmäsin sen vuoksi, että lisätyn todellisuuden englanninkielisiin termeihin kuuluu myös käsite "real reality", todellinen maailma vastakohtana keino- tai tekotodellisuudelle.

Oli todellisuus sitten olemassa tai ei, niin mistä suosittu sana virtuaalinen on tullut kieleemme ja mitä se alun perin tarkoitti? Sana tulee ranskan kielestä. Sinne se tuli keskiajan latinan sanasta virtualis, joka taas kehittyi roomalaisten sanasta virtus. Virtus tarkoittaa miehekkyyttä, miehisyyttä. Virtuaalis-sanalla alettiin 1450-luvun paikkeilla tarkoittaa asiaa, jolla on olemus tai vaikutus, vaikkakaan ei todellisuudessa tai tosiasiallisesti.

Äidinkielemme kannalta tekotodellisuus olisi ehkä luontevin ytimekäs vaihtoehto pitkälle termille virtuaalinen, vai mitä mieltä blogin lukija on?

Google kutoo käyttöliittymän vaatteisiin

Kosketusnäytöt, hiiri, kynä, eleohjaus, katseohjaus, puheohjaus, tutkaohjaus, näppäimistö! Meillä on tänään monta tapaa liittää ja ohjata tietotekniikkaa. Koskettelu ja tiedon keruu yllämme olevien vaatteiden avulla on yksi vahvassa nousussa oleva kehityssuunta.

Älyvaatteita kehitetään Suomessakin useammassa yrityksessä ja projektissa. Älykkäissä tekstiileissä, joista noita älykkäitä vaatteita valmistetaan, on mielenkiintoista seurata, miten pitkälle ja millä kaupallisella menestyksellä Google jatkaa omaa Jacquard -projektiaan.

Jacquard-projektissa Google kehittää lankoja, jotka voidaan joko jättää kankaaseen näkymään tai upottamaan osaksi tekstiiliä. Yhdistämällä kudottu kangas älysiruun, voidaan vaatteen tai huonekalun pintaa käyttää eri digilaitteiden ja -palveluiden ohjaukseen. Yrityksen julkisena referenssinä on tähän asti ollut farkkujen valmistaja Levis.

Hankkeesta ei ole kuulut uusia julkistuksia muutamaan toviin, mutta ehkä toukokuussa Googlen vuosittaisessa kehittäjäkokouksessa saamme kuulla miten hyvin 2015 julkistettu hanke on edennyt. Maailmalla älytekstiilien kehittämisessä liikkuvat kehityspanokset hurjalla tasolla ja meilläkin Suomessa on älyvaateosaamisesta on maksettu miljoonia yrityskaupassa.

Mitä kaikkea voimme odottaa Jacquard-hankkeelta? Tässä Googlen video asiasta:


Google on valinnut kiinnostavan nimen hankkeelleen.

Jacquard on varmaan monelle jollakin tavalla tuttu termi. Kyseessä on automaattinen kutomakone, jonka ranskalainen Joseph Marie Jacquard kehitti ja joka mullisti silkkikankaiden kudonnan. Laite, joka esiteltiin Napoleonille 1805, hyödynsi myös taitavasti aiemmin kehitettyä reikäkorttiohjausta. Tämän vuoksi Jacquard-laitteita pidetäänkin osana tietotekniikan varhais- tai esihistoriaa.

Miten menestyä monimutkaisessa maailmassa yksinkertaisilla säännöillä

Kaksi tohtoria, Donald Sull MIT Sloan School of Managementista ja professori Kathleen Eisenhardt Stanfordin yliopistosta ovat kirjoittaneet uuden haastavan, mutta hyvin hyödyllisen kirjan, jota on kutsuttu jopa vuoden "nörttikirjaksi". Heidän uusi kirjansa Simple Rules: How to Thrive in a Complex World antaa ajattelun työvälineitä, joilla päätöksenteko yrityksessä ja miksei myös omassa elämässä helpottuu.

Voiko olla olemassa yleispäteviä sääntöjä, joilla ongelmien ratkaisu helpottuu tai jopa hoituu kiitettävästi? Minkälaisia neuvoja Sull ja Eisenhardt tarjoavat lukijalle?

Sääntöjen säännöt:
  • Tarkista mikä liikuttaa neulaa, eli millä säännöllä on oleellista merkitystä asian liikkeelle saamiseksi
  • Valitse pullonkaula tai muu rajoite, joka pidättelee tai viivyttää sinua
  • Räätälöi omat säännöt
Sääntöjä on kahdenlaisia, sääntöjä joiden avulla teet parempia päätöksiä ja sääntöjä, joilla teet työt paremmin.

 Parempia päätöksiä yrityksessä syntyy rajasäännöillä (boundary), tärkeysjärjestyssäännöillä (priority) ja lopetussäännöillä.

Rajasäännöillä määrittelet numeeriset rajat, joiden sisällä toiminnan ja päätösten on liikuttava. Yritys esimerkiksi rekrytoi vuoden aikana vähintään kaksi, mutta enintään kuusi suunnitteluinsinööriä. Tärkeyssäännöillä hyväksyttävissä olevat vaihtoehdot voidaan asettaa mielekkäästi paremmuusjärjestykseen ja lopetussäännöillä tiedetään ajoissa, koska on korkea aika lopettaa jokin hanke tai yritys, joka ei näytä toimivan.

Menestyksellinen toiminta perustuu muutaman ydinsäännön kunnioittamiseen:
  • Miten? Säännöt, joilla jokin työ tehdään kunnolla.
  • Koordinaatiosäännöt. Säännöt, joilla tiimin tai useamman muun hankkeeseen osallistujan yhteistoiminta saadaan pelaamaan.
  • Ajoitussäännöt. Säännöt ja ohjeet joilla tiedetään, milloin on aika toimia.
Kirjassa on lukuisia käytännöllisiä esimerkkejä miten säännöt saa toimimaan omissa haasteissa.  Pullonkaulaongelma on klassinen kysymys ja usein avain moneen uuteen yrityshankkeeseen. Kun pystyt ratkaisemaan tehokkaasti asiakkaasi pullonkaulan, olet usein löytänyt tuotteen tai palvelun, joka menee kaupaksi muillekin. Mitä täsmällisemmin pystyt paikantamaan kapeikon tai pullonkaulan, sitä todennäköisimmin pystyt kehittämään siihen ratkaisun.

Esimerkiksi painonhallinnassa asian kanssa painiskelevan ongelma saattaa paikantua ajallisesti yösyöntiin. Tällöin painon pudottajan ongelma ei välttämättä ratkea sillä, että päivällä paastotaan, vaan etsimällä keinoa, jolla yösyöntiä kevitetään tai korvataan jollakin muulla toiminnalla.

Yrityksen tuotekehityksessä voidaan samoin lähteä siitä, että monimutkaisuus ei ole lopullinen kohtalomme. Valmistaja pystyy tekemään tuotteista paremmin käytettäviä kun paikallistaa, mikä loppukäyttäjälle on tärkeintä ja tällä hetkellä se vaikein asia. Pullonkaulan kuten esimerkiksi monimutkaisen käyttötilanteen paikallistaminen helpottaa tuotteen pelkistämisessä ja tekemisessä näin laadukkaammaksi. Apple ja miksei myös monet Android-puhelinten valmistajat ovat oivaltaneet puhelinten käyttöliittymissä tämän lähestymistavan merkityksen.

Kuten monet hyvät liikkeenjohdon kirjat, tämä kirja vaatii työtä ja omaa ajattelua, että kirjoittajien ohjeista, säännöistä ja sääntöjen säännöistä saa enemmän irti. Tässä suhteessa kirja on vaativaa luettavaa. 

Kathleen Eisenhardt puhuu yksinkertaisista säännöistä Stanfordissa pitämässään esitelmässä 2015:


Tieteellisen tiedon määrä kaksinkertaistuu joka yhdeksäs vuosi

Elämme suurten lukujen maailmassa, joiden yhteisvaikutus elämäämme on ollut ja tulee olemaan vieläkin rajumpi kuin mihin olemme tottuneet. Halusimme sitä tai emme.

Muutama esimerkki.

Internetin kasvuvauhti on ollut huima vuodesta 1991 lähtien, jolloin maailmassa oli yksi web-palvelin. Maaliskuussa 2016 maailmassa oli ensimmäistä kertaa yli miljardi aktiivista verkkosivustoa. Tästä määrästä tosin 75 prosenttia on "pysäköityjä" sivustoja tai täysin koneellisesti päivittyviä. Sivustojen määrä on hurja kun huomioi, että internetin käyttäjiä oli vuonna 2015 3,2 miljardia.

Samaan aikaan kun digitalisaatio etenee räjähdysmäisellä vauhdilla, on myös perustana oleva tieteellisen tiedon tuotanto vallankumouksellisessa kasvuvauhdissa. Nature.com blogin raportissa Lutz Bornman Münchenin Max Blanck -instituutista ja Ruediger Mutz ETH Zürich teknillisestä yliopistosta ovat tutkimuksessaan laskeneet tieteellisen tiedon määrän historiallista kasvuvauhtia.

Tutkimustiedon määrä, siis tieteellisten julkaisujen luku, näyttäisi kasvavan vuosittain 8 - 9 prosenttia ja kaksinkertaistuvan karkeasti ottaen aina yhdeksän vuoden välein. Kasvu on jatkunut logaritmisena aina 1650-luvulta lähtien. Vuodesta 1950 vuoteen 2000 tiedemiesten ja -naisten määrä kymmenkertaistui 10 miljoonasta yli 100 miljoonaan.

Patenttihakemukset kuvaavat ainakin osin teknisen kehityksen vauhtia. Hiemankaan pidemmällä tarkasteluvälillä on pakko todeta senkin olevan melkoista. Vuonna 2014 maailmassa jätettiin 2,7 miljoonaa patenttihakemusta, vuosikasvun ollessa edellisvuodesta 4,5 %. Vuodesta 2000 patenttihakemusten määrä on karkeasti ottaen kaksinkertaistunut.

Datan määrä kasvaa tunnetusti vielä edellä kuvattuja lukuja nopeammin digitaalisten laitteiden ja verkkojen määrän sekä kapasiteetin rajun kasvun johdosta (esim. Mooren laki). Edellä kuvattujen lukujen kasvun takana on kuitenkin todellinen muutosvoima: koulutus ja inhimillisen osaamisen ja innovaatioiden valtaisa kasvu.

On edelleen miljardi- tai biljoonaluokan kysymys, minkälainen maailma ja maailmankuva meille syntyy kun niin moni perustavaa laatua oleva kehitystrendi muistuttaa eksponentiaalisesta muutoksesta joko ylöspäin tai alaspäin. Kaikki kasvu kun ei ole lisääntymistä tai räjähtävää kasvua, myös supistuvat kehityspolut voivat olla nopeita.

Alaspäin osoittavia kehityssuuntia ovat esimerkiksi perheisiin syntyvien lasten määrän nopea aleneminen maailmanlaajuisesti ja lajien kuoleminen sukupuuttoon.

Myös Suomessa hyvin ajankohtainen kysymys on esimerkiksi tekoälyn ja robotiikan vaikutus työllisyyteen. Yhdysvalloissa professori Ed Hess laskee, että teknologian uusin kehitys hävittää jopa 47 prosenttia nykyisistä työpaikoista seuraavien 10 - 15 vuoden aikana. Laskelmat perustuvat Englannin pankin pääekonomistin Andrew G Haldanen arvioon. Esimerkiksi USA:ssa tämä merkitsee 80 miljoonan työpaikan katoamista. Tuota tilannetta tuskin pystytään maassa ratkaisemaan tullimuureilla tai muilla kaupan esteillä kuten herra Trump on esittänyt.

Kuten edellä kuvatuista tutkimuksen ja patentoinnin luvuista näkyy, kykymme uudistua, tutkia ja selvittää asioita ovat myös ainutlaatuista luokkaa - ehkä sieltä löytyvät parhaat mallit gigaluokan ongelmiemme ratkaisuun?

Kolme perusvoimaa kiihdyttää liiketoiminnan radikaalia muutosta

Tektoninen muutos tarkoittaa jättiläismäistä muutosta, joita esimerkiksi geologiset voimat aiheuttavat maankuoressa. Thomas L. Friedman väittää uudessa kirjassaan "Thank You for Being Late" maailmamme olevan kolmen yhä kiihtyvän muutosvoiman kourissa. Nämä kolme muutosvoimaa vaikuttavat työpaikkoihimme, politiikkaamme, kansainväliseen poliittiseen järjestelmään, etiikkaan ja eri yhteisöihin.

Planeettamme suurimmat muutosvoimat ovat hänen mukaansa:
  • Mooren laki (teknologia)
  • Markkinat (globalisaatio, "palloistuminen")
  • Äiti Luonto (ilmaston muutos ja lajien kuoleminen sukupuuttoon)
 Nämä kolme tekijää kiihdyttävät voimaansa samanaikaisesti. Otetaan esimerkkinä Mooren laki, joka ennustaa, miten tietokoneiden sirujen kapasiteetti karkeasti ottaen kaksinkertaistuu parin vuoden välein. Maailmankaupan kasvu ja digitaalisen tiedonvälityksen vallankumous ovat toisen maailmansodan jälkeen mullistaneet täysin kansainvälisen työnjaon - ja tehneet meistä vauraampia kuin koskaan. Toisaalta energian ja elintarvikkeiden tuotannon, kulutuksen ja liikenteen toimintaehdot ovat valtavissa muutospaineissa elinympäristömme eli "Äiti Luonnon" köyhtyessä ja planeetan lämpötilan noustessa.

Friedmanin mukaan meillä on paitsi lukemattomia uhkakuvia näiden muutosvoimien paineessa, myös paljon mahdollisuuksia. Pysähtyminen ei ole mahdollista mutta voimme ottaa uuden suunnan järkevämpiin tulevaisuuden kuviin ja pistää toimeksi.

Paluuta menneeseen hitaamman kehityksen aikaan ei ole. Kerran menetetyt työpaikat eivät palaa, kadonneet ammatit ovat kadonneita ammatteja. Nämä toteamukset ovat trivialiteetteja, mutta toivekuvia, joihin moni haluaa uskoa - ainakin jos katselemme mitä viime vuonna tapahtui Iso-Britanniassa ja USA:n vaaleissa.

Älykkäät kaupungit, älykkäät sähköverkot ja kestävä joukkoliikenne ovat
keskeisiä vihreän talouden osia. Kuva: Yadid Levy – norden.org
Ympäristömme muuttuessa yhä nopeammin, maailman on siirryttävä vihreään talouteen. Tämä on valtava mahdollisuus, joka on otettu käyttövoimaksi niin Saksan "energiakäännöksessä" (die Energiwende) kuin Kiinan valtaisissa panostuksissa aurinkoenergiaan. Kiinasta on tullut esimerkiksi maailman suurin aurinkopaneelien tuottaja, vaikka Saksa onkin ykkönen aurinkosähkön tuotannossa.

Sitran arvion mukaan kiertotalouden mahdollisuudet ovat Suomessa 1,5 - 2,5 miljardin euron suuruusluokkaa vuoteen 2030 mennessä. Merkittävä osa maamme 6 miljardin euron vuosittaisesta fossiilisten polttoaineiden nettotuonnista on mahdollista kääntää uusiutuviin energialähteisiin. Maailman luonnonsäätiön WWF:n laatiman raportin mukaan kestävän kehityksen mukaisella taloudella Eurooppaan pystytään luomaan 20 miljoonaa uutta työpaikkaa 2020 mennessä. Tehostamalla raaka-aineprosesseja EU:n yritykset pystyvät säästämään 270 - 310 miljardia euroa vuodessa - ja samalla oman elinympäristömme kuormitus vähenee.

Globalisaation kohdalla avoimet viennistä elävät kansantaloudet kuten Pohjoismaat, Saksa ja Benelux-alue ovat tähän asti olleet nettovoittajia. Nyt USA:n uusi hallitus on painamassa jarrua ja yrittää peruuttaa koko globalisaation noin karkeasti tiivistäen. Uuden hallinnon maailmankuvassa mikään kansainvälisen järjestelmän asia tai tekijä ei liity toisiinsa, on vain lista tarkistettavia asioita tai muuri rakennettavaksi. On vaikea nähdä, miten hyvinvointimme paranee jos kansainvälinen kauppa siirtyy hitaan kasvun moodiin tai jopa supistuu.

Kolmaskin tekijä on vuorovaikutuksessa sekä globalisaation että ympäristön muutoksen kanssa. Tietotekniikan uusimmassa aallossa tekoäly, sen ohjaama robotiikka ja muu automaatio sekoittavat kansainvälisen talouden ja liiketoiminnan pakkaa entisestään. Saattaa olla, että meillä on edessä pitkä tie ratkoa mistä otetaan uudet työpaikat tässä murroksessa. Varmaa on, että uusia vaativia työtehtäviä syntyy teknologian muuttuessa, mutta syntyykö niitä riittävästi on useamman miljardin euron kysymys.

Koneista tulee nyt yhä tiiviimpää tahtia paremmin aistivia - ja jopa jollakin tasolla älykkäämpiä kuin mitä monet nykyisin ihmisiä tarvitsevat työtehtävät vaativat. Laajakaistaisen tiedonsiirron avulla monet välimatkojen aiheuttamat suojat ja esteet katoavat. Robottia voi ohjata (silloin kun sitä tarvitsee ohjelmoida uudelleen) sujuvasti monesti jo satojen - tuhansien kilometrien päästä. Asiantuntija voi myös liikkua etärobotin avulla tuhansien kilometrien päässä toimistosta ja korjata vaikka hissiä robottikädellä. Esimerkin tällaisesta ratkaisusta tarjoaa vaikkapa Double Roboticsin kehittämä laite.

Jos toisaalta maailmassa ollaan pistämässä uusia rajoja kaupalle, pystytään älykkäällä 0-sarjatuotannolla uusin työstökonein moni tuote pystytään tekemään korkealaatuisesti lähimmässä pikkupajassa nykyisten jättitehtaiden sijasta.

Uuden liiketoiminnan kehittämiselle mahdollisuudet eivät koskaan ole olleet näin suuret. Poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon riskit ovat myös nyt ennen näkemättömät. Kaikki muuttuu. Lisäksi kaikki muuttuu nopeammin kuin koskaan - ja samanaikaisesti. Otetaan kuppi kahvia ja mietitään hetki...

Vaarantaako web tulevaisuutemme?

"Elämme vaarallisia aikoja. Koskaan aiemmin ei niin monella ihmisellä ole ollut pääsy niin runsaaseen tietoon ja samalla kuitenkin haluttomuus oppia siitä mitään. Yhdysvalloissa ja muissa kehittyneissä valtioissa muuten älykkäät ihmiset väheksyvät älyllisiä saavutuksia ja torjuvat asiantuntijoiden neuvot." - Tom Nichols

Onko Wikipedian ja Googlen syytä, että meillä on yleistynyt uusi "ihmislaji", joka luulee olevansa kaikkitietävä ja -osaava - ja joka näin vaarantaa jopa koko lajimme tulevaisuuden? Professori Tom Nichols kysyy aiheesta loistavassa blogikirjoituksessaan ja sen pohjalta kirjoittamassaan uudessa kirjassa "The Death of Expertise" eli "Asiantuntemuksen kuolema".

Parhaassa tapauksessa Wikipedia ja Google antavat meille vastauksia ja lisäävät yleissivistystämme. Facebook, Twitter ja muut sosiaalisen median kanavat juoruavat ja tarjoavat mielipiteitä. Kumpikaan kanava ei välttämättä auta meitä hoitamaan terveyttämme tai korjaamaan autoamme, jos tarvittava erityisosaaminen ja perehtyneisyys puuttuu. Yhä useammat ihmiset kyllä luulevat tietävänsä ja luottavat ensimmäiseen vastaan tulevaan verkkosivulla näkyvään väittämään. Näin on käynyt erityisesti Yhdysvalloissa, mutta ilmiöön törmää kyllä koti-Suomessakin.

Hyvin merkittävän esimerkin asiantuntemuksen halveksunnasta tarjoaa jälleen virinnyt keskustelu rokotteiden hyödyistä ja riskeistä.

Meillä on pieni osa ihmisistä vakuuttunut, että rokotukset ovat vaarallisia ja että tämän vuoksi lapsia ei pidä rokottaa. Google-haku löytää useita kotimaisia sivustoja, joissa näennäisen tieteellisesti ja viitteitä käyttäen todistellaan, mitä vahinkoja rokottaminen aiheuttaa. Lääkärit eivät näitä sivustoja yleensä laadi eivätkä ylläpidä. Miksi ylläpitäisivätkään? Lääkäreiden pitkä tieteeseen perustuva koulutus ja kokemus kertovat, että rokotuksista on paljon enemmän hyötyä sekä yksilöille että yhteiskunnalle kuin rokottamatta jättämisestä.

Perinteisen median valtakaudella sanomalehdet ja Yleisradio huolehtivat puolestamme, että väärää tietoa esimerkiksi terveyteen liittyvistä kysymyksistä levisi huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Nyt tietoa, valheita ja harhaluuloja tulee vastausehdotuksina omiin tiedonhakuihin silmänräpäyksessä. Liian usein luotamme näihin vastauksiin ja vielä useammin, vaikka tieto sinänsä olisi oikeaa, meiltä itse kultakin puuttuu laajempi osaaminen ja ymmärrys, jolla osaamme arvioida tiedon laajemman merkityksen. Kuvittelemme herkästi olevamme aitoihin asiantuntijoihin rinnastettavia yhtä päteviä "pika-asiantuntijoita" Wikipedian tai Google-haun tuodessa dataa kysymyksiimme. Näin, oli kyse sitten yhteiskunnan johtamisesta, auton korjaamisesta tai eläinrasvojen vaikutuksesta kolesterolitasoomme.

Jos enemmistö asiantuntijoista väittää toisin kuin itse uskomme, kehitämme oman mielipiteemme tueksi sopivan teorian asiantuntijoiden, poliitikkojen tai suurpääoman salaliitosta, jolloin vältymme tarkastelemasta kriittisesti omaa tiedonmuodostustamme ja uskomuksiamme.

Maailmanlaajuinen luulotautiepidemia on siis vakavasti otettava riski. Meiltä puuttuu liian usein lähdekritiikin ja median oikea lukutaito. Me emme tällöin osaa ratkaista, mihin lähteisiin luotamme ja mitä vältämme. Pahinta on, jos kuvittelemme että subjektiiviset mielipiteemme ovat totuus ja että totuus on mielipidekysymys, ei objektiivisesti tutkittavissa oleva asia.

On hulluutta luottaa mihin tahansa verkossa kuten sosiaalisessa mediassa levitettyyn tietoon. Yhtä lailla on hulluutta olla luottamatta asiantunteviin lähteisiin kuten usein siteerattuihin huippuasiantuntijoihin, joilla saattaa olla takanaan jopa kymmenien vuosien kokemus omasta aihepiiristään.

Subjektiivisesti voin olla sitä mieltä, että olet terve, ainakin näytät siltä, mutta objektiivinen mittaus ja tutkimus paljastavat että sinulla on 39 asteen kuume ja keuhkoputken tulehdus. Subjektiivisesti voin olla kymmenien - tuhansien verkkosivustojen perusteella sitä mieltä, että ihmisen aiheuttama kasvihuoneilmiö on roskaa. Objektiiviset kansainvälisen tiedeyhteisön mittaukset ja laskelmat osoittavat täysin päinvastaista. Oikealla reagoinnilla tietoon on merkitystä - otanko oikeita lääkkeitä tai valitsemmeko uusiutuvia energialähteitä.

Kasvavaksi ongelmaksi nousee postmoderni harha, jossa luottamus mihin tahansa netissä julkaistuun tietoon kasvaa suureksi, kun taas koulutettujen asiantuntijoiden ja tieteellisten menetelmien väheksyntä nousee pinnalle. Mielipiteet ja disinformaatio ovat tietenkin tosiasia jos niin uskoo tai niitä mittaa poliittisten mielialojen selvittämiseksi, mutta pelkästään luulojen avulla navigointi ja toimiminen vaarantavat pahimmillaan niin yksilön kuin yhteiskunnan olemassaolon.  Näin pitkälle tilanne on mennyt etenkin Yhdysvalloissa, jossa suuren yleisön tietämättömyys, disinformaatio ja laajamittainen asiantuntemuksen halveksunta nosti Donald Trumpin hallinnon maan johtoon.

Tuskin mikään osoittaa selvemmin, miten USA:ssa osa suuresta yleisöstä halveksii asiantuntemusta, on äänestää täysin asiantuntematonta, sivistymätöntä ja tasapainotonta henkilöä maailman mahtavimpaan virkaan. Valinnan seuraukset ovat jo nyt nähtävissä.

Onneksi Suomessa tilanne on vielä kohtuullisen hyvä USA:han verrattuna. Tieteen Tiedotus ry julkaisee Tiedebarometria jonka mukaan suomalaiset luottavat tieteeseen ja koulutukseen yhtä selvästi kuin aiemminkin. Päinvastoin kuin mitä julkisessa keskustelussa on väitetty, niin harva suomalainen on kääntänyt viime vuosina selkäänsä tieteelle.

Aika ajoi tabletin ohi - ainakin osin

Käytätkö vielä tablettia? Tuo Applen perustajan Steve Jobsin keksintö vuodelta 2010 on taitanut tulla elinkaarensa ehtooseen. Tablettien markkinakasvu on kääntynyt laskuun, laitetta tarvitsee yhä harvemmin. Syitä on useita ja monet niistä kertovat teknologiamarkkinoiden luovasta hävitysvoimasta joka työntää syrjään uuttakin tekniikkaa.

Asus Transformer Pad TF701T Tablet ja siihen kuuluva
irrotettava näppäimistö.Tämä Android hybriditabletti tuli
markkinoille jo marraskuussa 2013.
Tablet-markkinoiden ainoa kasvava tuotelohko ovat kaksiosaiset yhdistelmälaitteet, joissa laite on kannettava PC kun sen näppäimistö on kiinnitetty näyttöön. Siitä tulee tabletti, kun sitä käytetään irrotettavan kosketusnäytön avulla, joka sisältää täydellisen kannettavan tietokoneen tarvitseman elektroniikan. Microsoftin Surface Pro -laitteet ovat hyvä esimerkki tällaisista laitteista.  Myös useilta muilta valmistajilta kuten Lenovolta, Samsungilta ja HP:lta löytyy tällaisia hybridimalleja.

Tärkein syy tablettien suosion laskuun lienee suurinäyttöisissä älypuhelimissa. Uusissa älypuhelimissa on jopa 5,5 tuuman näyttö ja huipputarkka kuvanlaatu, mikä riittää korvaamaan tabletin ominaisuudet useimmissa tilanteissa. Puhelimen kuljettaminen on helpompaa, se mahtuu taskuun, kulkee mukana ja on näin lähes aina käytettävissä.

Kannettavat tietokoneet ovat myös litistyneet ja keventyneet vuosi vuodelta. Niiden akut riittävät  yhdellä latauksella jopa koko työpäivän. Litteinä laitteina ne on helppo työntää hetkessä reppuun, salkkuun tai käsilaukkuun eikä tule mieleenkään ajatus, että niitä kutsuisi raahattavaksi kuten vanhan sukupolven kannettavia saattoi vielä nimitellä. Hyvä esimerkki tällaisista laitteista on Applen MacBook Air, joka painaa ainoastaan 1,35 kiloa. Mutta jopa markkinoiden edullisimmasta päästä löytyy laitteita kuten Acer Aspire V3-371 kannettava, jonka paino on vain 1,5 kiloa. Kannettavista on SSD-tekniikan ansiosta tullut myös heti käynnistyviä eivätkä ne näin hidastele kun niitä tarvitaan.

Litiumioniakkujen latauskyvyn lisäksi uusien älypuhelinten ja kannettavien latausominaisuudet ovat parantuneet. Yhä useampi laitevalmistaja hyödyntää akkujen latauksessa Qualcommin kehittämää Quick Charge -teknologiaa, jonka ansiosta puhelimen saa ladattua yli 60 prosentin lataukseen murto-osassa entisestä ajasta. Laitteesta riippuen nopeusero pikalaturin ja perinteisen kännykkälaturin kohdalla voi olla 1/2 - 1/5 entisestä latausajasta. Uusin Quick Charge 3.0 standardi mahdollistaa esimerkiksi LG G5 Android-puhelimen akun latauksen tyhjästä 80 prosenttiin 35 minuutissa.

Suurilla kielialueilla tabletit eivät pysty kovin hyvin kilpailemaan myöskään käyttötarkoituksessa, jossa ne vielä meillä menettelevät - kirjojen lukemisessa. E-ink näytöillä varustetut lukulaitteet kuten Amazonin Kindle ovat vähän silmää rasittavia, toimivat useita viikkoja yhdellä latauksella ja painavat murto-osan vastaavan kokoisesta tabletista. Kevyin 6 tuuman Kindle laitteista painaa ainoastaan 161 grammaa kun tyypillinen hieman isommalla 10 tuuman näytöllä varustettu tabletti on jo puolen kilon luokassa. E-lukulaitteissa Kindle on noussut ylivoimaiseksi ykköseksi johtuen Amazonin kirjatarjonnasta. Tätä blogitekstiä laadittaessa tammikuussa 2017 Amazonin Kindle-myymälästä löytyy pelkästään englanninkielisiä e-kirjanimikkeitä 3,7 miljoonaa.

Miten otan omat tiedostot tehokkaaseen hallintaan Google Driven pilvessä?

Tiedostojen hallinta on kaikille PC:n käyttäjille tullut vaihtelevalla tavalla tutuksi asiaksi. Tiedostoja voi etsiä, lajitella ja esikatsella monin eri tavoin. Google Drive, joka toimii lähes kaikissa erilaisissa tietokoneissa, tableteissa ja älypuhelimissa tarjoaa nykyisin yhä paremmat tavat hallita tietoja pilvessä tutun Windowsin tiedostohallinnan sijaan.

Tässä muutamia vinkkejä, joilla löydät etsimäsi tiedostot Google Drivesta:

Kuten Windowsissa, yksi selkeimpiä tapoja hallita eri tyyppisiä asiakokonaisuuksia on käyttää kansioita. Kun luot uusia tekstejä, laskentataulukoita, esityksiä tai piirroksia G Suitessa (entinen Google for Work ) aineistot tallentuvat Google Driveen automaattisesti. Pilvessä oleviin Google Drive kansioihin voit ladata omalta tietokoneeltasi tai puhelimestasi myös mitä tahansa muita tiedostoja - videoita, valokuvia, tietokantoja - mitä ikinä laitteestasi löytyy.

Hauska ja hyödyllinen piirre on mahdollisuus värittää Google Drive kansioita. Jos värityksen tekee järjestelmällisesti, silmä havaitsee nopeasti vaikkapa taloustiedot ja valokuvakokoelmat jo pelkän kansion värin perusteella. Käytettävissä on 24 eri värivaihtoehtoa.

Päinvastoin kuin mitä nopeasti voisi kuvitella, tiedostojen siirto Google Drivessa onnistuu selainikkunassa yhtä helposti tai jopa joustavammin kuin PC:n työpöydällä. Tiedostoja voi poimia kuten Windowsin tai Macin tiedostonhallinnassa ja siirtää kerralla isoissa erissä työpöydältä haluttuun kansioon. Kansioita pystyy myös siirtämään kansioiden sisään, jolloin tietoihin saa luotua monimutkaisiakin hierarkkisia näkymiä.

Kaikkia tietoja ei aina jaksa eikä ehdi välttämättä järjestellä kansioihin. Google Driven parhaita puolia onkin hakutoiminto, josta Google tunnetaan lajinsa ykkösenä. Yksinkertaisimmillaan oikea tiedosto löytyy heti avainsanalla, mutta jos lähellä oikeaa olevia tiedostoja tulee paljon, kannattaa käyttää haussa eri suodattimia. Suodatinten avulla voit rajata haun tiedostotyypin ja ajankohdan perusteella. Tiimi- ja yrityskäytössä tietojen hakua voi suunnata myös sen perusteella, kuka on asiakirjan luonut tai kenen kanssa se on jaettu.

Driven edistyneet hakutoiminnot

  • Sitaattimerkkejä käyttämällä rajaat haun “tarkasti nämä sanat sisältäviin” asiakirjoihin.
  • OR -ehdolla haku hakee kaikki asiakirjat joissa on joku sanoista: kirja OR pöytäkirja
  • Miinus merkillä suljet hausta pois sanat, joita tuloksessa ei saa näkyä. Esimerkiksi: herne -resepti
  • Drivessa tiedostoja voi tähdittää. Tähditetyt tiedostot löytyvät kun kirjoitat hakuun is:starred

 

Piilotetut metasanat aineiston haun avuksi

 

Kuvaus-kenttä löytyy kun valitset tiedoston ja avaat
kynäsymbolilla kentän, johon "piilotat" lisää haussa
löytyviä termejä.
Jos edellä kuvattujen temppujen avulla esimerkiksi kuvakokoelma tai tuhannet tekstisivut eivät löydy halutulla tavalla, ehdotan Drive-tiedostoihin liittyvän Kuvaus-kentän hyödyntämistä. Siihen voi kirjoittaa ja kehittää oman kunkin tiedoston taustalla olevan luokitussysteemin avainsanoineen ja koodeineen. Google indeksoi kuvaustiedot ja haku etsii myös näiden kuvaussanojen avulla kaipaamiasi tiedostoja. Ominaisuus on kätevä silloin, kun haluaa ryhmitellä asiakirjoja usealla eri ominaisuudella, kuvauksissa ja hakutoiminnossa voi vapaasti käyttää termejä joita itse tekstissä ei esiinny.

Android-puhelimessa Driven hakutoimintojen eräs hauskimpia piirteitä on puhehaku. Androidin puheentunnistus on kehittynyt nopeasti ja ääneen kysymällä Drive-tiedostoista etsii nopeasti ne oikeat asiakirjat isostakin tiedostojoukosta. Haku toimii myös PC:ssä, jos koneessa on mikrofoni ja käytät Chrome-selainta.

Kohti innovatiivisempaa maataloutta

Miten ruokimme maailman tulevaisuudessa? Onko meillä tarvittava teknologia olemassa, tarvitaanko paljon uusia innovaatioita? Eniten tarvitsemme uudenlaista asennetta ja innovatiivisia toimintamalleja. Amerikan maantieteellinen seura esittelee teemasivustossaan selkokielisesti, minkälaisia haasteita ja vaihtoehtoja meillä on edessämme lähivuosina. Tässä kuuluisan maatalouden ja kestävän kehityksen tutkijan, tri Jonathan Foleyn laatiman esityksen keskeisiä havaintoja:

Maatalous tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja, etenkin metaania, kuin kaikki henkilö- ja kuorma-automme, junamme ja lentokoneemme yhteensä. Maatalous kuluttaa myös makean veden varastoistamme eniten, saastuttaa vesistöjä ja uhkaa planeetan elimistön monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Miten pystymme kaksinkertaistamaan elintarvikkeiden tuotannon samalla kun alennamme viljelyn aiheuttamaa kuormaa ympäristöllemme?

Vuonna 2050 meitä on kaksi miljardia enemmän kuin tänään. Tuolloin maapallon väkiluku nousee yhdeksään miljardiin ihmiseen. Samaan aikaan kehittyvien maiden elintaso nouse ja vaurastuvan väestön ruokavalio suosii enemmän karjatalouden tuotteita. Lihan, maidon ja munien tuottamiseksi taas tarvitaan enemmän soijaa maissia. Samalla veden ja energiankulutus kasvaa.

Maatalouden mekanisointi, keinokastelu, lannoitteet ja lajien geneettinen jalostus vastaavat kasvavaan kysyntään. Siihen pystytään osin vastaamaan myös kehittämällä luomuviljelyä.

Foleyn suosittelemat askeleet kohti kestävää maataloutta. Meillä on olemassa keinot ratkaista elintarvikehuollon isot haasteet. Näillä toimilla pystytään hänen mukaansa enemmän kuin kaksinkertaistamaan käytettävissä olevien elintarvikkeiden määrä:
  1. Jäädytetään maatalouden ekologinen jalanjälki
  2. Kasvatetaan enemmän elintarvikkeita niillä tiloilla, jotka meillä on
  3. Käytetään nykyisiä voimavaroja tehokkaammin
  4. Muutetaan ihmisten ruokavaliota
  5. Vähennetään tuhlausta
Innovaatiot ja uusi ajattelu ovat tarpeen, jotta edellä kuvatut toimenpiteet muuttuvat todellisuudeksi. Kehittyneissä maissa yksi parhaista tavoista tehostaa elintarvikehuoltoa on lopettaa ruuan haaskaaminen.

Käytännössä tehokkaita toimia:
  • Tarjotaan ihmisille pienempiä annoksia, 
  • käytetään keittiössä hyväksi tähteeksi jääneet elintarvikkeet sekä 
  • pienennetään kaupan ja ravintoloiden kautta kulkevan ruoan hävikkiä.  
Esimerkiksi Suomessa ruokakaupat hävittävät vuodessa syömäkelpoista ruokaa jopa 14 kiloa suomalaista kohti vuosittain. Tietotekniikallakin voisi olla tässä uusia mahdollisuuksia.

Esimerkiksi kun kaupan ostokuitissa on jo paljon päivämääräinformaatiota, niin miksi älypuhelimessa ei voisi olla automaattista kalenteria, jolla pystyy seuraamaan ostettujen elintarvikkeiden "ikääntymistä" ja lähestyvää viimeistä käyttöpäivää?

Seuraa ajankäyttöäsi - toimi viisaammin

Tiedätkö mihin aikasi menee? Jos aikasi ei riitä kaikkeen mihin sen mielestäsi pitäisi, ajankäytön asiantuntijat suosittelevat ajankäyttösi analysointia. Kun tiedät mihin aikasi menee, voit miettiä keinoja, mihin se todella riittää ja voisitko käyttää sen mielekkäämmin. Uudet pilvipohjaiset palvelut ja älypuhelinten appsit tekevät ajankäytön seurannasta helpompaa kuin koskaan sekä yksilö- että tiimitasolla.

Frederick W. Taylor,  "kellokallejen isä"

Ajatuksen tehokkaammasta ajankäytöstä ja ajankäytön seurannasta levitti yritysmaailmaan jo 1910-luvulla Frederick Winslow Taylor, joka kehitti tieteellisenä liikkeenjohtona eli taylorismina tunnetun opin. Hänen mukaansa työn suorittamista piti seurata tarkasti ja tältä pohjalta kehittää parempia työtapoja. Digitaalisessa nanosekuntien maailmassa taylorismin perusajatus on läpäissyt koko yhteiskunnan ja kuuluu myös modernin tuotantotalouden työkalupakkiin.

Maailma on täynnä kelloja. Kello löytyy älypuhelimesta, tietokoneesta, toimiston seinältä, ranteestasi, television uutiskanavalta - vaikka mistä. Kellon ja muistiinpanojen avulla oman ajankäytön seuranta muuttuu mututiedosta mitatuksi tiedoksi luulojen sijaan. Web-selaimella tai älypuhelimella tietojen keruu omasta tai työryhmän ajankäytöstä ja aineiston analysointi käy vielä helpommin.

Yksi suosituimmista ajankäytön seurannan pilvityökaluista on Togglwww.toggl.com . Sovelluksesta on maksuton versio sekä Android että iOS laitteille. Työvaiheiden ja työvaiheiden sitominen eri projekteihin ja kuluvan ajan seuranta luonnistuu sovelluksella huippunopeasti muutamalla klikkauksella sen jälkeen kun olet kirjannut työvaiheen tai projekti on kerran sovellukseen. Sovelluksen rekisteröinti käy myös nopeasti esimerkiksi Google-tilin omistajalta.

Oman käyttökokeiluni perusteella sovellus on vakuuttavan tasoinen väline kaiken ajankäytön taltiointiin ja analyysiin. Togglin käyttöliittymä on englanniksi, joka voi joissakin yhteyksissä olla rajoittava tekijä. Ohjelmisto näyttää amerikkalaiselta, mutta kiinnostavaa kyllä sen kehittäjäyhtiö on virolainen Toggl OÜ.

RescueTime on toinen maksuton vaihtoehto ajankäytön seurantaan, se asennetaan tietokoneelle ja kerää tietoja automaattisesti siitä, mitä verkkopalveluja ja työvälineitä käytät tietokoneellasi. Ohjelma paljastaa halutessasi mielenkiintoisia piirteitä myös vapaa-ajastasi, kuten montako tuntia käytät kuukaudessa vaikkapa Facebookin tai YouTuben videoiden parissa. Hyviä muita vaihtoehtoja älypuhelimeen löytyy Google Play storesta esimerkiksi hakusanoilla “time tracker”. Vaihtoehdoista ei ole pulaa.

Työajan seurantaan on runsaasti myös kotimaisia vaihtoehtoja, monet ovat kuitenkin hintavia kun vaihtoehtona pienempiin tarpeisiin on maksuton mobiili- ja pilvisovellus. Työterveyslaitos, Suomen Ekonomit ry ja IBM tutkivat parhaillaan asiantuntijoiden työajan käyttöä hankkeessa, jossa seurantavälineenä käytetään kotimaista Aikani-mobiilisovellusta. Sen voi ladata maksutta AppStoresta ja Google Playsta.

Timothy Ferrisin kirjasta "Neljän tunnin työviikko" on tullut jo klassikko. Se on hyvä muistutus siitä, että työaikaan voi suhtautua muutenkin kuin Dolly Parton elokuvasta tunnetulla “Nine to Five” menetelmällä.

Kun olet saanut selville, mikä on ajankäyttösi nyt ja miten parhaiten voisit käyttää sen toisin, valittavana on monia teitä ajan järjestelyyn, tekniikoita kuten Pomodoro. 

Moni on havainnut tulokselliseksi hyvin perinteisen työn rytmittämisen eli tehokkaiden taukojen pitäminen samalla tavoin kuin aikoinaan teit koulussa. Viisikymmentä minuuttia työskentelyä, 10 - 15 minuutin tauko, jatkat reilulla työrupeamalla. Näin esimerkiksi MIT:n opiskelijoita kannustetaan toimimaan. 

Puhelimessasi ja tietokoneessasi on myös ajastin ja sen hälytystoiminto, jolla pystyt muistuttamaan itseäsi, että pysyt uudessa tehokkaammassa ja mielekkäämmässä työajassa.

Paras tapa tulevaisuuden ennakointiin

Jokainen säätieteilijä tietää, että jo huomisen sään ennustaminen on kohtuullisen epävarma hanke. Jokainen pörssimeklari, joka on toiminut ammatissaan pidempään, pitänee tulevaisuuden kurssien ennustamista säätäkin hankalampana ennustuskohteena. Tulevaisuuden tekniikan kehityslinjojen ja menestysten ennakointi ei myöskään ole niitä helpoimpia tehtäviä, jos kriteerinä on oikeaan osuminen. Ja kukapa haluaisi olla väärässä?

Kun parempaakaan tietoa ja menetelmiä ei ole käytettävissä, niin yksi suosituimpia tapoja pohtia tulevia kehityskulkuja on kuunnella erilaisia “asiantuntijoita”. Asiantuntemuksellakin on kuitenkin rajansa ja asiantuntijoiden joukossa yleinen mielipide tai sen keskiarvo voi johtaa pahastikin harhaan. Kaikki tunnemme sanonnan “joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Ne tuote- ja yrityskehittäjät, jotka tuntevat omaavansa jonkinlaista itsenäistä toimintavapautta, voivat luottaa yhteen viisauteen, josta on monta muunnelmaa. Applen teknologian pioneereihin kuuluva Alan Kay totesi 1971, että “paras tapa tulevaisuuden ennustamiseen on keksiä se”. Kay tunnetaan parhaiten oliohjelmoinnin ja ikkunointiin perustuvan graafisen käyttöliittymän kehittäjänä. Molemmat tekniikat ovat käytössä lähes kaikissa tietokoneissa ja älypuhelimissa.

Kayn ajatus on paradoksi, josta liikkeenjohtotieteen perustajiin kuuluvalla Peter Druckerilla on oma muunnelmansa. Drucker totesi kirjassaan “Drucker on Leadership” ajatuksen muodossa “et voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voit luoda sen”. Ajatuksen takana oli painottaa korkealuokkaisen strategisen suunnittelun merkitystä yrityksen tulevaisuuden menestystekijänä.

Arkiajattelulla ymmärrämme, että lahjakkainkin keksijä tai suurimmalla toimintavapaudella ja varoilla toimiva jättiyhtiö pystyy vain rajalliseen oman toimintansa ja kekseliäisyytensä suuntaamiseen. Druckerin sanoin: “Ainoa asia, jonka tiedämme tulevaisuudesta, on että se tulee olemaan erilainen.”

Kun ottaa huomioon sekä talouden että tekniikan nykyisen kehitysvauhdin, on ymmärrettävää ja rahan arvoista, jos pystyisimme luotettavasti ennakoimaan huomisen menestystekijät. Tulevaisuus pysyy tuntemattomana kaikilla menetelmillä luodaten. Erilaisten kehitysvaihtoehtojen luotaaminen sen sijaan on järkevää ja kannattavaa puuhaa. Usein tulevat taloudelliset ja tekniset muutokset mahtuvat normaalijakautuman ja ekstrapoloinnin tyyppisten matemaattisten reunojen ja mallien sisään, jolloin tuleviin muutoksiin pystyy ainakin sopeutumaan tai reagoimaan nopeammin.

Ennustaminen on vaikeaa, tiedustelu maksaa vaivan


Nöyryys on tunnetusti monessa asiassa paikallaan. Musta Joutsen on ilmiö tai tapahtumaketju, jota kukaan ei ennen sen ilmestymistä pysty ennakoimaan. Tällainen ilmiö saa hienoimmatkin strategiat ja menettelytavat näyttämään yhdellä puhalluksella kaatuvalta korttitalolta.

Tekniikan yllättävän kehityksen kohdalla puhutaan disruptiivisista innovaatioista. Tuollaiset innovaatiot tulevat markkinoille usein niin sanotusti tyhjästä, ovat harvinaisia kuten Mustat Joutsenet ja syrjäyttävät radikaalisti parempina ja erilaisina vakiintuneet tekniset ratkaisut. Esimerkiksi Mooren lain avulla yritys pystyy suhteellisen luotettavasti ennakoimaan, kuinka nopeita ja edullisia tietokoneita se luultavasti saa käyttöönsä kolmen vuoden kuluttua. Disruptiivinen tekniikka tai muu yllättävä seikka, “Musta Joutsen” voi kuitenkin tehdä tenän. Markkinoille tuleekin uusi tekniikka tai kansantalouden iso muutos, joka tekee nuo tietokonehankinnat tarpeettomiksi.

Malleja työkaluja tekniikan ja teknologioiden kehityksen arviointiin löytyy hyllytavarana. Professori Clayton M. Christensen on juuri erityisesti tällaisten disruptiivisten teknologioiden ennustusmenetelmien kehittäjä. Menetelmien paras puoli ei välttämättä ole niiden tuottama ennuste tulevaisuudesta, vaan se, että arvion luonti vaatii yrityksen päättäjiltä perusteellista analyysia ja tiedustelua olemassa olevien teknologioiden nykytilasta.

Kuten sodankäynnissä, niin myös yritystoiminnassa mikään ei mielestäni voita huolellisen tiedustelutoiminnan merkitystä. Realistinen käsitys yrityksen ja sen liiketoimintaympäristön menneisyydestä ja nykytilasta on aina mahdollista saada käsiinsä. Jos sen sijaan päätöksenteko rakentuu luuloille nykytilasta ja luuloille tulevaisuudesta, ollaan sumussa täysin hyllyvällä avosuolla. Järkevät kiintopisteet hyödylliseen liiketoiminnan ohjaamiseen ovat tuolloin vähissä ja päätösten lopputulema on hyvinkin satunnaista.

Luuloille ja arviointimenelmille tulevaisuudesta ei välttämättä ole paljon tehtävissä, mutta nykytilan kartoittamisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan. Maailma on verkossa, hakukoneet ovat huippunopeita, "googlaaminen" maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti ja käytettävissä olevat tietovarastot ovat jopa uskomattomia. Ottaen huomioon tiedon määrän, disinformaation ja muut ongelmat, nykyhetkenkään tilanteen selvittäminen ei toki ole mitenkään yksinkertaista, mutta kannattavampi operaatio kuin päätöksenteko pelkkien luulojen ja mielikuvien varassa.

Sodankäynnin klassikko Sun Tzu (Sunzi) toteaa tiedustelun ja itseymmärryksen merkityksestä teoksessa Sodankäynnin taito seuraavaa: 
Siksi sanon: “Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa. Kun et tunne vihollistasi, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset. Jot et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun.”

--
PS. Ennustamiseen, mallien laatimiseen ja Mustiin Joutseniin pääsee teoreettisella tasolla kiinni esimerkiksi perehtymällä tieteenfilosofi Karl Popperin tuotantoon.

Ota kiinnostavat web-sivut talteen helposti

Netistä on tullut valtaisa lehtikioski, superkirjasto ja “kaikkien tietovarastojen äiti”. Siitä on tullut tärkein tiedonlähde monessa asiassa ja kirjoittajan perustietojen hankinnan paras lähde. Moni meistä tallentaakin tietoja netistä kopioimalla tekstejä Wordiin tai muihin tekstureihin “liimaa leikkaa” -periaatteella, tai keräämällä kiinnostavia web-osoitteita selaimen kirjanmerkkilistaan. Helpompiakin tapoja omien tietolöytöjen tallentamiseen on kuitenkin olemassa.

Itse olen käyttänyt pitkään Evernoten työkalua, jolla on saanut kopioitua koko web-sivun kätevästi arkistoon. Palvelun perusversio on ollut maksuton ja olen muutenkin pitänyt sovelluksesta. Taltioituja sivuja on voinut ja voi lukea kaikilla laitteilla: PC:llä, Macilla, tableteilla ja älypuhelimella. Hyvä palvelu, mutta nyt tänä kesänä Evernoten palveluun tuli rajoitus, tallennettuja web-leikkeitä voi lukea maksutta vain kahdella rekisteröidyllä laitteella. Ryhdyinkin päivittämään tietoja, mitä vaihtoehtoja Evernoten mainiolle arkistopalvelulle tänään löytyy.

Pocketiin taltioitua web-sivua on helppo lukea pelkistetyssä lukunäkymässä,
jossa sitä voi itse säätää lisää.
Suosituin vaihtoehto Evernotelle lienee Pocket-sovellus, jonka avulla voi kerätä web-sivuja helposti luettaviksi web-sivuiksi, sekä tallentaa web-leikkeille sivujen löytämistä helpottavia avainsanoja eli tageja.

Pocketin saa maksutta ja se tukee esimerkiksi Chrome ja Firefox-selaimia. Sen kanssa kilpailevia vaihtoehtoja ovat Readability, jolla saa luettua web-sivun helppolukuisessa muodossa, mutta myös talletettua samaan tapaan kuin Pocketilla. On vaikea sanoa, kumpi näistä kahdesta on parempi - lienee kysymys kunkin käyttäjän mieltymyksistä. Jos paljon tallentaa aineistoja ja haluaa niitä tehokkaammin arkistoida, Pocket lienee parempi vaihtoehto Evernoten tilalle.

Web-sivujen artikkelien arkistoinnin vaihtoehtona myös Googlen ja Microsoftin pilvipalvelut ovat varteenotettava vaihtoehto. Lopultakin web-sivun tekstin saa kopioitua varsin yksinkertaisesti ja liitettyä “liimaa - leikkaa” periaatteella uudeksi tekstitiedostoksi ja tallennettua pilveen. Pilvessä oleva Google Docs -asiakirja esimerkiksi löytyy myöhemmin hyvin helposti yleensä Google Driven omalla tunnetusti korkeatasoisella hakutoiminnolla. Teksturissa talteenotettua tekstiä on tarvittaessa myös mahdollista muokata, mikä ei luonnistu Pocketissa. Pocketin hakutoiminto hakee vain otsikoista, kun taas Evernote ja Googlen työkalut hakevat koko tekstimassasta.

Microsoftin työkaluihin tottuneelle OneNote on laadukas ratkaisu, joka erillisen työpöytäohjelmiston (myös selainversio löytyy) ansiosta muistuttaa jossakin määrin Evernotea. OneNote on maksuton.

Googlella on myös muistiinpanotyökalu Keep, joka myös on ilmainen ja toimii kaikissa ympäristöissä. Sillä pystyy nykyisin tallentamaan web-osoitteitakin nopeasti Chromeen liitetyllä laajennusosalla, jonka löytää Chrome Storesta. Ongelmana on se, että pikatallennuksella taas talteen vain web-sivun otsikon ja viitekuvan sekä sivun osoitteen. Mikäli sivu poistuu, ei itsekään voi myöhemmin palata sivun sisältöön - päinvastoin kun Evernotessa ja Pocketissa.

Vaihtoehtoja siis riittää. Edellä mainittujen työkalujen yhtenä merkittävänä haastajana voi pitää myös Instapaper-sovellusta, joka tarjoaa maksuttoman ratkaisun lisäksi Premium-version alle kolmenkymmenen euron vuosihintaan. Instapaper muistuttaa käyttöliittymältään ja muilta ominaisuuksiltaan huomattavan paljon Pocketia ja toimii kaikilla alustoilla.

Näistä tai vielä mainitsemattomista vaihtoehdoista kannattaa yleensä ottaa käyttöön yksi tai kaksi ratkaisua. Näin omasta web-arkistosta tulee toimiva työkalu, josta kiinnostavat artikkelit löytyvät helposti. Kolmas usein toimiva ratkaisu on yleistietojen osalta luottaa siihen, että hakukoneella löytyy aina riittävästi aiheesta kuin aiheesta tietoa ilman omia web-arkistoja tai tallennettuja linkkitietojakin.

Ohjaa liiketoimintaa dynaamisesti maksuttomalla Google Docs sovelluksella

Pilvityökalut ovat uskomattomia. Moni tulosyksikkö ja pienyritys käyttää päivittäin Exceliä ja Wordia liiketoiminnan moninaisiin sovelluksiin. Vaihtoehtoja näille ohjelmille on useita. Google, joka on kehittänyt Android-puhelinten käyttöjärjestelmän, tarjoaa monessa suhteessa houkuttelevan vaihtoehdon.

Android- ja iPhone-puhelinten käyttäjille on tarjolla mitä erilaisimpia appseja kaikenlaisten lukujen ja tapahtumien seurantaan. Erilaisten lukujen seurantaan pystyt myös ilman ohjelmointia laatimaan oman näköisesi tunnuslukujen seurantasovelluksen Googlen pilvisovelluksen avulla. Omalla sovelluksella voit seurata diagrammina ihan mitä vain, painoa, juoksuaikoja, myynnin tunnuslukuja, päivittäisiä sademääriä, tai mitä muuta tahansa asiaa.

Kerron lyhyesti, kuinka helppoa sovelluksen teko on. Tarvitset kaksi asiaa, jos haluat seurata lukujesi kehitystä puhelimessasi, sekä mahdollisesti käyttää puhelinta myös tietojen syöttöön. Tärkein asia on, että sinulla on Google tili ja olet rekisteröitynyt Google Docs -käyttäjäksi. Puhelinta varten voit ladata tarvittavan Google Docs sovelluksen Googlen tai Applen verkkokaupasta (Google Play ja  App Store).

Google Apps for Works pilviohjelmisto sisältää oman tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelman, jotka ovat nykyisin integroituneet toisiinsa. Kuluttajalle Google Docs & Spreadsheets ovat maksuttomia, mutta yritysversiotakaan ei ole hinnalla pilattu.

Oletetaan, että haluat päivittää vaikkapa myynnin tunnuslukuja PC:llä ja seurata niitä työmatkalla puhelimellasi. Tällaista tietojen synkronointia varten tarvitset vielä Google Driven, jolla tiedot pysyvät ajan tasalla kaikissa laitteissasi.

Sovelluksen tekoon ja aktivointiin ei mene pitkää aikaa, jos olet hiemankaan perehtynyt tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmiin. Seurantasovelluksen teko on kerta kaikkiaan yksinkertaista:
  1. Avaat Google Laskentataulukon ja teet haluamasi taulukon. 
  2. Laskentataulukon työkalulla maalaat eli valitset sarakkeet, joista haluat graafisen esityksen.
  3. Laskentataulukon "Lisää kaavio" -työkalulla luot haluamasi diagrammin, piirakan tai muun graafisen esityksen.
  4. Kun päivität tai lisäät lukuja laskentataulukkoon, päivittyy myös graafinen esitys. Tätä asiakirjaa on jo helppo katsoa myös puhelimessa tai tabletissa, mutta siitä saa vielä pelkistetymmän tuomalla kaavion tekstinkäsittelyyn.
  5. Jos ja kun haluat hyvin pelkistetyn seurantakaavion tai seurantakaaviot, menet ja luot sitten uuden Google Docs -asiakirjan. 
  6. Valitse Google Docs -asiakirjassa valikon kohdasta "Lisää / Kaavio / Sheetsista" äsken luomasi graafinen esitys. Esitys päivittyy asiakirjassasi aina kun muutat laskentataulukon lukuja, kun klikkaat asiakirjassa näkyvää harmaata "päivitä" -nappia.
  7. Kun avaat luomasi Google Docs asiakirjan puhelimessasi, näet kätevästi visuaalisena esityksenä, missä myyntisi, painosi tai mitä ikinä haluatkaan seurata, menee. 
Vaihe 1. Avaa Google Laskentataulukko, laadi tilasto ja tee sopiva diagrammi.
Vaihe 2. Taulukon upotat Googlen teksturiin Lisää / Kaavio / Sheetsista valikkopolun kautta
Vaihe 3. Kun taulukkolaskennassa luvut muuttuvat, teksturissa näkyy Päivitä -nappula, jolla saat hetkessä uuden version seuraamastasi asiasta. Pieni manuaalinen vaihe, mutta helppokäyttöinen sovellus on valmis ja aina ajan tasalla.